TYYNI LEANDER, hänen nuori rouvansa, suomalainen, ei puhu ruotsia, sivistynyt, hiljainen, hyvin herkkätunteinen.
LEONTJEV, heidän yhteinen venäläinen tuttavansa, puhuu venäjänvoittoista suomea, sivistynyt suurmaailmanmies, käyttää puhuessaan paljon käsiliikkeitä, tukka suittu keskijakaukselle.
MARIA MARTOLA, 26-ikäinen talonpoikaisnainen.
KUULA, entinen kersantti, nyttemmin nimismiehen käytettävänä oleva maapoliisi, suomalainen, ymmärtää vähän ruotsia, juoppo.
VANHA-LIISA, nimismiehen palvelija, uskonnollinen.
Tapaus maalla, Suomessa. Aika nykyinen.
Ruokasali nuoren pariskunnan vastaperustetussa asumuksessa; vasemmalle (katsomosta päin) ovi kyökkiin, oikealle rouvan huoneen ovi ja taaempana ovi herran huoneeseen; perällä avonainen ovi kansliahuoneeseen, jossa näkyy perimpänä valoisaan eteiseen vievä lasiovi, itse eteinen ja tämän lasien läpi puutarha. Ruokasalin oven luona puhelin.
Keskellä ruokasalia pyöreä pöytä, jolle on katettuna herkullinen illallinen. Oikealla etualalla toinen pöytä, sohva ja tuolia.
TYYNI LEANDER viimeistelee pöytälaitoksia, pää kallella tarkastellen, edeten ja taas lähestyen. Huomaa eteisessä kolme nimismiehen puheille pyrkivää asiamiestä: No joko taas!
Menee kättä hosuen perälle, avaa oven, mutta ei päästä miehiä sisälle: