TYYNI ottaa vastaan tarjottimelta: No, Vanha-Liisa, meille tulee tänäiltana vieras, ja oikein yövieras. Antonille: Pelkään vain, että ne ovat vähän liian kauan olleet hellalla. Liisalle: Laitetaan vintihuoneeseen. Ja nyt täytyy olla teetä oikein venäläiseen malliin. Viritetään se meidän iso teekyökki—ha-ha… Antonille: Ole niin hyvä.
VANHA-LIISA menee.
ANTON. Se maistta se!—No, ja misse on minu Hektor, kun se ei on teel? Ottaa herkkupalan käteensä: Hektor, se här! (Viheltää kyökkiin päin).
TYYNI. Hektorko? Niin … tuota noin … Hektoria on tänään pidetty kahleissa…
ANTON ihmeissään: Kahleissa? Mut mine on ju sanonu tykö… Anteks, men vad i tusan går åt dig?
TYYNI. Voi, se on sitä minun tavallistani—asia ei kuulu meihin kumpaankaan, mutta minun päältäni vain näkyy pieninkin mielipaha… Saanhan kertoa vasta myöhemmin?…
ANTON kuivasti: Mine takto tiete mite se on.
TYYNI nousee istualtaan: Mutta usko minua…
VANHA-LIISA tulee tyhjä tarjotin kädessä.
ANTON Liisalle: Mite teel on tapaktunu sen Hektorin kans?