ANTON. Enssi oma lapselt henkki pois ja sitte ruumis tunkkio… De borde hängas så många de ä'.
TYYNI. Ei, ei, Ahton, sinä et ymmärrä näitä asioita… Tässä Olen juuri lukenut. Ottaa kannettoman kirjan käteensä: ei ole ollenkaan välttämätöntä rangaista rikoksia, niin, niin, katso vain, se on Tolstoi itse…
ANTON. Du låter snällt bli och läsa sånt skräp.
TYYNI. Niin, sinä et lue muita kuin Runebergiä ja nyt viime aikoina Selma Lagerlöfiä.
ANTON. En präktig författarinna.
TYYNI. Niin, niin.—Kuule Anton, minä niin harvoin pyydän sinulta jotain, mutta nyt pyytäisin sydämeni pohjasta: annetaan tuon asian olla … älä ole siitä tietävinäs.
ANTON. Ä' du galen?
TYYNI. »Oletko mieletön».
ANTON. Anteks, pligt—vad är det på finska?
TYYNI. Velvollisuus.