Eteisen lasioven takaa näkyy herra Leontjev matkakamsuineen.
TYYNI tuskallisesti: Herra Leontjev!
ANTON samoin: Ah, jag kan icke nu med honom!
LEONTJEV melukkaasti, iloisesti, hattuansa heiluttaen: Aa! Sdraasite, sdraasite! Bon soir, mes amis! Bon soir! Juva peiva!
TYYNI LEANDER avaa oven, paraansa mukaan koettaen iloa osottaa: No, herra Leontjev! Kuinka hauskaa! Terve tuloa Vasilj Vasiljevitsh. Tuhat kiitosta teille, kun muistitte meidät ja piditte lupauksenne. Tunnustaakseni epäilin.
ANTON LEANDER toistaa aina samoin: Terve tulo, terve tulo, oikke hauska nekde…
LEONTJEV. Sdraasite, sdraasite, hjuuvat, hjuuvat yystävät! Suutelee Tyyne Leanderia kädelle, antaa hänelle kukkavihon; syleilee ja suutelee Anton Leanderia, joka rillojansa pidellen kömpelösti vastaa Leontjevin vapaaseen sydämellisyyteen.
VANHA-LIISA tulee tarjotin mukanaan, järjestää ruokapöydän uudelleen, palaa kyökkiin vieden mennessään käytettyjä pöytäesineitä.
ANTON LEANDER. Keyke sisse, olkka nin hyve, herr Leontjev…
LEONTJEV aseteltuaan matkalaukkunsa ja päällysvaatteensa kansliahuoneen nauloihin, tulee muiden edellä ruokasaliin: Vous vivez ici comme dans un paradis! Charmant! Charmant!