TYYNI LEANDER. Vouz trouvez? Oui-dà.—Mutta suomea nyt, Vasilj Vasiljevitsh! Nauraen osottaa Antoniin: Me emme vain vieläkään ole oppineet ranskaa emmekä venättä.
LEONTJEV. Aha, aha, suomi—minjä ei vjelä unhotama, suomi, suomi, kaagshe. Katsahtaa tutkivasti Tyyni ja Anton Leanderiin: Mutta sanoga, minjä vissi ei tulemas hjuvä aiga, a?
TYYNI LEANDER. Kuinka niin? Ei suinkaan, herra Leontjev…
ANTON LEANDER. Tehke nin hyve, tehke nin hyve…
LEONTJEV. Nu mite vast, yystevät, yystevät!—Sanoga va suora. Nu ei soovi, nu minjä tuulemas huomena toisen kerran, a? Fsjoravno, nu?
TYYNI LEANDER. Ei suinkaan, ei suinkaan…
ANTON LEANDER. Meil oli vehe hekke hoones, mine—ich habe etwas Kopfschmerz…
LEONTJEV. Qu'est ce que c'est donc?
TYYNI LEANDER. Il dit' qu'il a eu mal de tête…
LEONTJEV. Fenacetin!—Minula fenasetin,—oodotta, paranda kohta, oodotta, oodotta… Menee kansliahuoneeseen, kaivaa matkalaukustaan: Oodotta, oodotta, kohta, kohta paranda.