Anton ja Tyyni kohauttavat toisilleen olkapäätä. Tyyni viittaa kädellään, että Anton vain huoletta vetäytyisi omaan huoneeseensa seuraa pitämästä.
ANTON tuskallisesti huoahtaen menee oikeanpuoleisen takaoven kautta.
LEONTJEV tulee kansliahuoneesta pulveri kädessä: Minjä löytänyt pulfer. Nu? Missä Antón Antónovitsh? Aha, kammari makkama? Se hjuuvä, se hjuuvä. Kaataa lasiin vettä, avaa pulverin, vie oikealle: Nu, Antón Antónovitsh, nyt pää kipjä parandama, minjä tuule, minjä tuule…
Menee oikealle.
TYYNI hajamielisenä panee kukkakimpun maljaan ja vie ruokapöydälle, sitten äkkiä herää ajatuksistaan ja menee nopeasti kyökkiin.
LEONTJEV tulee lasi ja pulveri kädessä vähän nolona takaisin oikealta. Itsekseen: Tshort jih paimjot. Paidji rasberi! Asettaa lasin pois ja heittää pulverin kädestään. Katsoo kelloaan. Kohauttaa olkaansa.
VANHA-LIISA tuo teekyökin, asettaa pöydälle, menee.
TYYNI LEANDER tulee kohta Liisan jäljessä.
LEONTJEV iloisesti: Aa, tsheikú?—éto moozhno.
TYYNI LEANDER. Suokaa anteeksi, herra Leontjev. Saanko tarjota teetä?