Juoksee varpaisillaan huoneeseensa oikeanpuoleisen etuoven kautta, tulee sieltä jonkun ajan kuluttua kantaen mukanaan päänalusta ja kiirehtii yhtä hiljaa ja nopeasti kyökkiin päin takaisin.
LEONTJEV tulee kansliahuoneesta kädessä pulveri, tapaa Tyyni Leanderin lähellä kyökinovea: J'ai de médicaments pour elle.
TYYNI LEANDER hiljaa: Sh. Nukkuu! Nukkuu sikeästi! Ah, en tiedä onko se paha, mutta kaikessa tässä onnettomuudessa minä olen—niin onnellinen, niin onnellinen!
Menee kyökkiin.
LEONTJEV pysähtyy ihmeissään, sitten näpähyttää sormillaan: Ilman minu pulfer! (Seuraa Tyyni Leanderia varpaisillaan kyökkiin): Se hjuvä, se hjuvä.
TYYNI LEANDER hetken viivyttyään kyökissä tulee sieltä kiirehtimättä, ajatuksissaan, hiljainen riemu kasvoilla, aikoo mennä oikealle Anton Leanderin huoneeseen, mutta huomattuaan että siellä on pimeä palaa takaisin vasemmalle, ottaa ruokapöydältä lampun ja menee vähän nopeammin oikeanpuoleiseen takahuoneeseen.
Ulkona on kuutamo, joka lampun hävittyä saa aikaan epämääräisen valaistuksen myöskin sisällä. Näyttämöllä ei ole vähään aikaan mitään liikettä eikä ääntä.
Tyyni ja Anton tulevat oikealta. Tyynen vasen käsi on Antonin kaulassa.
ANTON. Nyt mine kokta, veel tene ilta, kirjoitta min avskeds——minu erohakemus.
TYYNI. No, Anton, sanon suoraan, juuri tuota olen minä oikeastaan salaa toivonutkin.