LÄÄKÄRI: No, kas niin, ystäväni, johan naurahdit!—Ja nyt… Minua odottaa tänä yönä muuan toinenkin sairas, näetkös.—Tulen huomenna jälleen. Rohkaise mielesi, Paavali! Tietysti olet jo aika lailla väsyksissä, mutta näytä minulle sentään, että voit valvoa vieläkin yön niinkuin mies! Tai jos nyt torkahdatkin, niin ainoastaan istuillesi, muista, ainoastaan istuillesi,—että heti heräät, jos äiti sinua tarvitsee.

PAAVALI: Kuinka voisin nukkua tämmöisenä yönä!

LÄÄKÄRI: No niin, niin. Sinusta tulee——sinä olet jo mies, kuten sanoin. Hyvää yötä, Paavali. Muista siis: jos torkahdatkin, niin ainoastaan istuallesi!

Menee eteiseen.

PAAVALI auttaa päällystakin lääkärin ylle.

LÄÄKÄRI poistuu vielä kerran toivotettuansa hyvää yötä.

PAAVALI sammuttaa eteisessä palavan seinälampun, tulee tuskaisena vasemmalle puolelle huonetta, valitsee paikan, josta äiti ei häntä näkisi, jos heräisi, laskeutuu arasti ja tottumattomasti polvilleen, painaa kätensä ristiin, kavahtaa hetken kuluttua hätäisesti rukousasennosta, kun epäilee äidin heräävän ja näkevän hänet.

ÄITI: Paavali,—Paavali, missä olet? tule tänne pian, pian!

PAAVALI juoksee äidin luo ja painaa päänsä tämän syliin: Äiti kulta, tässähän minä olen, tässä!

ÄITI: Voi, mitä kauheata unta olenkaan nähnyt! Paavali, älä jätä minua. Puhele kanssani etten nuku. Pelkään sen unen uudistuvan. Paavali kulta, mistä me puhelisimme? Kas niin, istu tuonne tuolille, niin me juttelemme. Kerron sinulle sen unen. Ajatteles! Olin olevinani tanssijaisissa. Minä—tanssijaisissa! Paavali, milloin minä olen ollut tanssijaisissa?! Mutta niin nyt vaan olin, ja siellä oli niin hienoa, ja niin paljon tuttuja, ah, oikein minua naurattaa, kun muistan mitä kaikkea ne sanoivat minulle,—että minä muka en ole vielä ollenkaan vanha,—ja se suuri runoilija oli siellä ja sanoi: te olette jumalainen, teihin eivät vuodet pysty, niin hän liehakoitsi minua, ha-ha … »vuodet eivät pysty» … älkää vaan menkö, minä sanoin—olkaa tässä aamuun asti, muuten se tulee… Eivät, eivät pysty… Jos milloinkaan niin nyt, ha-ha … aamuun asti olkaa,—tanssitaan, tanssitaan, muuten se tulee…