ÄITI: Sopimusta? Minä en tahdo kuolla, ymmärrättekö?!
TUNTEMATON: Se syy ei kelpaa. Luulin sinulla olleen jotain pätevämpää.
ÄITI: Ikäänkuin te minun syitäni kuulisitte!
TUNTEMATON: Sano sentään.
ÄITI: Syitä! Ha-ha—niitä on tuhansia. Mikä lapsellinen puhe! Syitä!
TUNTEMATON: Sano joku.
ÄITI: »Syitä!» »Syitä!» Olenko minä mikään ikäkulu, että minun pitäisi jo kuolla?!
TUNTEMATON: Muutamat kuolevat jo lapsenakin. Tuo ei ole mikään syy. Mutta—lieneekö sinulla syitä ollenkaan. Tule, Katariina!
ÄITI hädissään: Voi, uskokaa minua, pääni on vaan satunnaisesti niin sekaisin,—en voi mitään ajatella. Tietysti, tietysti minulla on syitä, tällä hetkellä vaan kuin suotta en voi keksiä. Voi minua!
TUNTEMATON: Mene sydämmeesi, sano suoraan.