ÄITI purasee huuleensa.
TUNTEMATON: Jospa minä tarvitsisin sinua juuri häntä varten…
ÄITI: Niin——jos häntä varten…
TUNTEMATON: Tule, Katariina!
ÄITI säpsähtää: Nytkö heti? Salli minun vielä viimeisen kerran puhua hänen kanssaan.
TUNTEMATON: Minä johdan sinut sinne missä saat puhua hänelle ensimäisen kerran! Minä johdan sinut häneen itseensä!
ÄITI: Niin, niin, minä annan hänelle merkin olemisestani. Mutta sentäänkin: salli suullani sanoa orvolle vielä viimeiset sanat elämän pitkälle taipalelle!
TUNTEMATON: Viimeiset sanasi olivat: »rakasta vieraita niinkuin minua rakastit»,—olisiko sinulla jotain vielä tärkeämpää?
ÄITI: Ei kyllä, mutta—mutta—
TUNTEMATON: Jos jotain vielä sanoisit, unohtaisi hän ehkä tämän tärkeimmän.