Keppi pöytään.
Vaviskaa te tämän kirkonkylän herrat! Minäkin tahdon kerran kestiä pitää!
Ryyppää.
Vai vuosikontrahti!
KALLU. Niin, niin juuri, Sarkanen. Mutta jos muori herää, et pääsekään lähtemään.
SARKANEN. Viis minä muorista! Mies on vaimon pää ja keppi.
KALLU. Kuitenkin, jos menet, niin mene oitis, muuten hän sinut palauttaa, pelkään minä.
SARKANEN. Ja tätä poikaa ei palauta enää kukaan! Sillä nyt lähtee
Sarkanen! Vai nauravat he minua!
Menee suurella pauhulla, jatkaen vielä ulkona uhkauksiaan.
Vaviskaa, vaviskaa!