KALLU katsoo hädissään vuoteelle päin, jossa Eetla heittelekse unissaan. Kun ei vaan heräisi! Kovasti heittelee ruumistaan. So, so!
Niinkuin lasta tuudittaissa.
Sh-sh-sh-sh-sh-sh-sh-sh. Jo taitaa nukkua… Nyt vaan hiljaa kuin myyrä, ettei herää. Kyllä se muori äkkiä Sarkasen kotiin tanssittaisi, ja kaikki menisi minulta hukkaan. Sh-sh-sh-sh…
EETLA unissaan. Vai menisi sekin renttu naimisiin…
KALLU mykistyy säikähdyksestä.
EETLA kuorsaa jälleen.
KALLU. Taisi mainita minua rentuksi. — Kun ei vain silmiä avaisi ja näkisi. Parasta kun pukeudun Sarkaseksi.
Pukeutuu Sarkasen jättämään turkkiin ja istuu pöydän ääreen,
ottaen verkonkudoksen käteensä.
Näinhän se Sarkanen. Ja pullo helkkarissa pois pöydältä.
Pistää pullon turkin povitaskuun.