Ihan oikeata viinaa! Tfyi! Nyt ymmärrän, hän on juovuksissa, hän on humalassa! Ai-ai, sinua Sarkanen, ettäs kehtaatkin! Kokonaisen pullollisen juonut ja vähän vaan pohjaan jättänyt! Pankon kiveen lyön sinun pullosi säpäleiksi, ettet siitä ikinäsi enää maista!
Juopi ensin viinan suuhunsa, sitten särkee pullon.
Kuulitkos, hunsvotti! Kyllä paukkuu, jahka selkiät!
Tulee Kallun luo, käy kiukkuisesti turkin kaulukseen.
Ja lähdetkö siitä makuulle, könsikkä!
KALLU seuraa Eetlaa vuoteelle yhä Sarkasen käyntiä matkien.
He laskeutuvat vuoteelle, Eetla ensin, selälleen seinän puolelle ja sitten Kallu laitapuolelle, kyljelleen ja käppyrään, selin Eetlaan.
EETLA hetken kuluttua töykkää Kallua selkään, leppeämmin.
No, mikä hitto sinut nyt on noin mykäksi tehnyt? Etkö saa sanaa suustasi?
Hetken kuluttua vielä leppeämmin.