Niinkuin Jöije ei vielä milloinkaan ollut koskia laskenut, niin häntä ei vielä kukaan ollut tuollaisella päänliikkeellä käskenyt paikaltaan siirtymään, saati käsivarsista ilmaan nostanut. Ruumiissa tuntui yhä vieläkin Martin käsien voimakas ote. Mutta olihan kaikki muukin tällä hetkellä niin peräti outoa ja uutta, ettei voinut selvittää itselleen, oliko itkeminen vai ihastuminen.

Ei vielä milloinkaan ollut hänen korvissaan kuulunut tällaista kohinaa, niin valtavaa, niin omituisen tuoretta, niin kovaa, niin raikkaan elähyttävää. Tuo oli kuin jotain uutta vettä ja nuo jotain uusia hyrskyjä. Ei milloinkaan vielä ollut aurinko paistanut niin täydeltä terältä. Se oli kuin jokin uusi aurinko. Ja ohilipuvat rannat, ne eivät vielä milloinkaan olleet niin korkeina ja tuuheina seisseet. Ne olivat jotain uusia koivuja. Ei milloinkaan ollut hänen silmiensä edessä myöskään ollut niin voimakasta poikaa kuin se, joka nyt seisoi veneen perässä, huulet yhteen puristettuina, katse lakkaamatta tähdättynä kokan ylitse edessä oleviin kuohuihin, laitahyrskeistä mitään välittämättä. Se oli jokin uusi mies.

Ja Jöijen mieli ei vielä milloinkaan ollut näin voimakasta ilon repäisyä tuntenut. Pelosta ei ollut jälkeäkään. Hänen tosin olisi tehnyt mieli ryömiä veneen pohjaa myöten Martin jalkojen luo, mutta se ei ollut pelkoa, vaan ainoastaan halua olla yhdessä toisen ihmisen kanssa sinä hetkenä, jolloin he vajoovat kuohuihin. Hyrskyt viskautuivat veneeseen milloin toiselta milloin toiselta puolelta, mutta Jöijen riemu siitä vain kasvoi. Antaa mennä, antaa mennä, soi hänen rinnassaan!

Mutta juuri silloin kun vauhti oli hauskimmillaan, loppuikin koko hauskuus. Martti teki äkkiä jyrkän käänteen ja vene viskautui kuohuista syrjään. Samassa Martti tarttui rannasta ulkonevan koivun oksiin ja pysäytti veneen käsiensä voimilla.

Jöije huusi innoissaan!

— Vielä! Vielä!

Mutta hänen huutoihinsa vastaamatta Martti toimitti veneen kokan maalle ja vasta sen tehtyään sanoi naurahtaen:

— Joskus toiste. Ei nyt.

Jöije sanoi happamana:

— Toiste? Milloinka se "toiste" tulee?