Silloin täti kadotti kokonaan malttinsa ja kovasti punastuen ja poistuen tiuskasi:
— Ellei teillä ole tulevaisuuden aikeita, niin teidän olisi parasta luopua myös muunlaisista "aikeistanne".
Tämä oli tädin mielestä niin onnistunut ja niin myrkyllinen sutkaus, että hän ei katsonut voivansa hetkeksikään enää jäädä meidän pariimme, vaan mielenkuohusta tutisevin päin ja hehkuvan punaisena kiirehti huoneesta.
Martti ei naurahtanut niinkuin minä tein.
— Tuo taitaa rakastaa Jöijeä kovasti, — hän sanoi, hyväksyvästi katsellen tädin jälkeen.
Minä en sanonut mitään. Martti odotti vähän aikaa ja sanoi sitten;
— Mutta tekin taidatte rakastaa Jöijeä, ja jos haluatte jatkaa kyselyjä, niin kyllä minä puolestani mielelläni vastaan.
Silloin minä sanoin.
— Jos äskeisen kyselijän hengessä jatkaisin, niin kysyisin ettekö sentään Jöijen tähden tahtoisi tutkintoja suorittaa?
Martille oli tuo kysymykseni ilmeinen pettymys. Hän katsahti silmiini vähän pitkään ja vaipui sitten mietteisiinsä. Vähitellen levisi hänen kasvoillensa hänen omien ajatustensa synnyttämä hymy. Ja hän sanoi minulle naurahtaen: