Minä vaadin tarkempaa selitystä miksi se olisi Jöijen kannalta mahdotonta. Martti sanoi:
— En ole selvillä siitä. Tiedän vain että Jöije niin tuntee, vaikkei osaakaan sanoin selittää. Ja siksi minäkin uskon että asia on niin, enkä ole muuten sitä enää ajatellutkaan.
Oliko Martti siis rakastunut vai ei? Oli, koska hän oli valmis tekemään sellaisen liiton Jöijen karissa, mikä olisi saattanut mahdottomaksi vastaisen liiton jonkun muun kanssa. Ei ollut, koska hän ei sen enempää välittänyt tiedustella miksi Jöije ei tahdo "asua yhdessä". Se, minkä luulisi olevan pääasia koko kysymyksessä, näytti Martista tois-arvoiselta, jota hän "ei ole enää ajatellutkaan"!
Mutta jos Martti ei välittänyt kysyä Jöijeltä, niin minä olin sitä kärkkäämpi ottamaan asiasta selvää Jöijeltä itseltään.
— Martilta olen kuullut, sanoin Jöijelle, — että hän puolestaan olisi ehdottanut vihkimistä. Kuinka se asia oikeastaan onkaan?
Jöije hymyili omissa ajatuksissaan, välittämättä vastata.
— Eikö se olisikin kaikkein parasta, sanoin.
Silloin Jöije kavahti ajatuksistaan:
— Ei! sanoi hän jyrkästi, ja oikeinpa tällöin syntyi pieni ankaruuden vakonen hänen silmiensä väliin.
Mitään vaikutinta tähän näin jyrkkään kantaan minä en pystynyt selville saamaan, enkä voinut houkutella hänen suustaan ainoatakaan muuta sanaa tuon ehdottoman kiellon selitykseksi.