Kyllä maailma on kovin voimakas virta, ja vaikea on siinä uida johonkin omaan suuntaan.
Viime aikoina olen saavuttanut täyden tasapainon jälleen ja aivan tottunut tuohon yhteisen rakennuksen ajatukseen, niin ettei siitä puhuttaissa enää mitään sydämen ihmeitäkään tapahdu. Olen näet huomannut, että kaikki riippuu lopultakin mielikuvittelusta; olen ajatellut ikäänkuin väärinpäin tuota asiaa, niin, että muka asumme vain yhdessä tai kahdessa huoneessa. Mutta Martti rakentaakin aika suurta taloa. Eräänä päivänä hän antoi minulle kynän ja paperin käteen ja käski piirustamaan vastaisen rakennuksemme asemakaavan. Silloinpa minulle selvisikin, ettei asia ollut lainkaan niin sydäntä kouristavaa laatua kuin olin luullut.
Pääasia on vain, että asumme saman katon alla. Mutta huoneet voimme järjestää sen erikoisen asiaintilan mukaan, mikä vastaa oloja. Kun se minulle selvisi, rauhoittui sydän kokonaan ja minä saatan nyt puhua asiasta minäkin aivan kuin olisi kysymys panelilaudoista, joita todella on jo suuret määrät tilattu ja paikallekin vedetty.
Piirustukseni oli tällainen:
Martis sofrum Skafferi Kök Mitt rum
Arbetsrum Tambur Matsal Mammas rum
Veranda
(Suomeksi: Martis sofrum — Martin makuuhuone, Arbetsr. — työhuone,
Skafferi — ruokahuone, Tambur — eteinen, Kök — keittiö, Matsal —
Ruokasali, Mitt r. — minun huoneeni, Mammas r. — mamman huone,
Veranda — kuisti.)
Tästä näet, että kaikki vastaa "erikoista asiain tilaa" eli että täytyy keksiä keino miten jakaa heidän peitteensä kahtia.
Martti hyväksyi täydellisesti piirustukseni, vieläpä kehui huoneiden järjestystä käytännöllisesti asetetuksi, lupasi tehdä vain pieniä muutoksia joidenkin huoneiden mittasuhteissa, ja asettaa ikkunat nurkkiin. Koko rakennus tulee hänen lopullisen piirustuksensa mukaan 18 metrin pituiseksi ja 10 metrin levyiseksi. Kivijalka on jo valmis. Ja voi kuinka hyvän kellarin he ovat sinne tehneet, se on mamman suunnitelman mukaan, mutta siinä tulee olemaan vielä jotain yllätyksiä hänelle, sanoo Martti.