Kapteeni rupesi nopeasti kävelemään ja huusi:
—Tämä verstas suljetaan huomisesta päivästä. Kaikki on lopussa.
—Vai niin, sanoi Kerttu ja puri huulensa yhteen. Eikä osannut mitään parempaa keksiä sanoakseen kuin:
—Emmehän me ole sentään vielä naimisissa!
Silloin kapteeni pysähtyi aivan Kertun eteen ja sanoi ankaran uhkaavasti sormeansa heristäen:
—Keerttuu!
Kerttu painoi päänsä alas, ja osasi vaan sammaltaen sanoa:
—Kun on niin paljon tilauksia vielä kesken—
—Sen asian saa Kerttu järjestää niinkuin paraiten ymmärtää, mutta verstas suljetaan. Me muutamme äidin luo yläkertaan. Kerttu saa siellä ommella paitoja ja alusvaatteita niinkuin ennen—köyhemmälle kansalle.
Nyt ei Kerttu voinut itseänsä pidättää, vaan purskahti pitkään ja raikkaaseen nauruun, sillä niin hullunkuriselta tuntui hänestä ajatus että hän rupeisi jälleen paitoja ompelemaan!