—Ja siksi toiseksi,—sanoi Kerttu,—tiedä että minä olen tullut jumaliseksi.
—Mitä se merkitsee? kysyi kapteeni.
—No, kyllähän sen tiedät, voi sitä pahemmaksikin tulla, kun pitkät vuodet saa yksin surra.—Ja Kerttu pyhkäsi vihasen kyyneleen silmästänsä:—Noh, antaa niiden asiain olla.
—Luuliko Kerttu, että minä olin unohtanut? Ei, Kerttu! Nyt sanon sinulle, miksi en tahdo tietää kuulutuksista enkä papeista. Minä olen tullut vallankumoukselliseksi!
—Mitäs se sitten merkitsee? sanoi Kerttu matkien.
—Tulehan tännepäin.
Kapteeni alkoi mennä Kertun kanssa pois päin kotoa ja puhua kuiskaamalla.
—Vallankumouksellinen—se on sellainen, joka tahtoo muuttaa kaikki olot toisellaisiksi, esimerkiksi niin, ettei kukaan enää kärsi vääryyttä, vaan saa täyden toimeentulon työstänsä. Kaikki muutetaan—ymmärtääkö Kerttu—kaikki!
—Ai, ai, kuinka Hannes voi semmoista yksin toimittaa!
—Minä en ole yksin.