—Mihin te rahaa keräätte?
Lapset vastasivat:
—Me ostamme hautaseppeleen.
Kerttu kysyi:
—Kenen haudalle?
Lapset sanoivat:
—Sen, joka on Suomen pelastanut.
Kerttu antoi heille pian rahaa ja työnsi menemään. Mutta kapteenin edessä hän punastui niin, ettei eläessään ollut vielä niin korvia ja kaikkia hiuskarvoja myöten punastunut.
Kapteeni ei puhunut mitään. Korkeintaan vaan aivan sanattomasti myhähti, ja ehkä myös pari kertaa iski kulmainsa alta silmää. Mutta kas juuri sitäpä hänen ei olisikaan pitänyt tehdä, sillä Kerttu käsitti asian niin kuin kapteeni olisi väittänyt, että koko hänen jumalisuutensa ei ollut muka mitään muuta kuin vaan sivistyneen säädyn jumaloimista.
Semmoista väitettä vastaan Kerttu ei voinut panna kyllin ankaraa vastalausetta. Turhaan sanoja haettuansa hän sanoi vaan: