Todistuksen voima kasvoi kaksinkertaiseksi vielä siitä, että kun voimallisten piti mennä katsomaan oliko siellä jalopeuroja ollenkaan enää, niin repelivät pedot heidät murentaen heidän luunsakin.
Kun piti lehteä kääntää, kysäsi Kerttu kuitenkin sivumennen:
—Mitäs Frans?
Kustaava vastasi myös ikäänkuin sivumennen vaan:
—Oli ottanut kovasti pahaksensa ja lyönyt yhtä rengeistä vihapäissään kepillä.
Ja taas lukivat.
»Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä, joka jalopeurain kidat on pitänyt kiinni, ettei he minulle mitään pahaa tehneet ole, sillä minä olen hänen edessänsä viattomaksi löytty; en myös ole minä sinua vastaan, herra kuningas, mitään tehnyt.»
—Mitäs miehet?
—Olivat menneet valittamaan lakkokomitealle ja sieltä oli luvattu vangita meidän Frans.
Kertun täytyi työntää raamattu hetkeksi aikaa syrjään voidakseen häiriytymättä ajatella tätä asiaa.