—Rauhottukaa, kohta saamme täällä kotona vielä kuumempaa.
Ja miehet alkoivat keskenään arvailla näiden sanojen merkitystä, ja hiljenivät.
Mutta kapteeni meni synkkänä jälleen majaansa ja sulkeutui sinne.
Silloin erottui osa leiriväestä luutnantin ympärille, noin 400 miestä, naimatonta, ja he marssivat kohta kaupungin läntiseen satamaan, mennäksensä höyrypurteen ja yön pimeässä pyrkiäkseen aavan meren kautta kapinallisten hallussa oleville linnotuksen saarille.
Mutta päävoima, ylipäällikkönsä käskyä totellen, painui takasin puistojen metsikköihin.
Puoliyön aikaan kapteeni tuli ulos majastaan, ja silloin hän näki Hinkin seisovan yksinänsä leuka ja kädet portaiden kaidepuita vasten nojautuneina. Hinkki oli tullut kapteenin leiriä katsomaan.
—Tule Hinkki minun kanssani, sanoi kapteeni.—Onko sinulla tulta?
Hinkki veti taskustansa esiin tulitikkulaatikon, ja antoi täristämällä kapteenin kuulla, että siinä oli tikkuja.
Heidän mennessänsä kalliolle päin kapteeni sanoi:
—Mistä Hinkki tulee?