Hinkki sanoi olleensa Hietalahden rannassa katsomassa kaartin lähtöä
Viaporiin.
Kapteeni huokasi raskaasti sanoen:
—Ei heistä yksikään osaa tykkiä virittää.
Hän vei Hinkin kilometrin päässä olevalle korkealle kalliolle, jossa oli olkiin kääritty suunnaton pystyriuku.
Siellä sanoi kapteeni vahtimiehille:
—Saatte mennä, nyt ei täällä vahtia enää tarvita.
Mutta Hinkille sanoi: Onko sinulla tulta?
Hinkki vastasi: On.
Vahtimiesten mentyä kapteeni kääntyi päin kaupunkia, joka tuhansine tuikkivine valoineen lepäsi kirkkaan tähtitaivaan alla. Hinkki katseli häntä, istuen kalliolla. Kapteeni seisoo kauan liikahtamatta. Nyt se nostaa molemmat kätensä päälaelle ja käy tukkaansa. Katsoo kauan ylös tähtiselle taivaalle. Ja Hinkistä alkaa näyttää, että se on kuin jättiläinen, ja että jos sillä vaan olisi kirves kädessä, niin se halkaisisi taivaankin kahtia, ja tähdet tippuisivat kilisten alas…
—Sanoitko sinulla olevan tulta?—kysyy kapteeni äkkiä.