—Kas kun olet niin noessa etten ollut tunteakaan.
Hinkki huomasi kyllä että sillä oli jotain muuta asiaa, ja niin olikin.
—Onkohan sota nyt lopussa?—kysyi nuorukainen.
—Vai lopussa! sanoi Hinkki,—eihän tämä ollut vasta kuin harjotus-ammuntaa. Mutta katos tuonne!
Ja Hinkki näytti suoraan aavalle merelle.
Siellä oli kaukaisen merisaaren kupeelle asettunut muutamia suuria sotalaivoja.
—Onko laivasto vihdoin tullut?—sanoi nuorukainen, ja lisäsi asiantuntijan äänellä:—Laivasto on vallankumouksellinen.
Hinkki tunsi hänen puhuvan sillä sivistyneen ylemmyydellä, jolla »järjestynyt» tavallisesti puhuttelee pimeää »järjestymätöntä».
—Taitaa, sanoi Hinkki, mutta jos se on meidän puolella, niin kas kun ei se ole tullut lähemmäksi. Sitä laivastoa ne ovat täällä varttoneet kuin nousevaa päivää. Siinä se on nyt!
—Luuletko ettei se olisikaan—vallankumouksellinen?