Silloin haki ryssä vahtikopista kivärinsä ja rupesi suurilla liikkeillä muka sitä lataamaan.
Hinkki ei vaan ollut tietääkseenkään.
—Herran tähden, Hinkki! Hinkki!
Heti kun vene oli tullut niin lähelle muuria, etteivät ylhäällä kulkevat vahdit heitä enään voineet nähdä, veti Hinkki taskuistaan punaset paperossipuntit, ja antoi sitten veneen kääntyä pitkittäin porrasta vasten.
—Anna ruutia, kuiskasi Hinkki, ja rupesi ruudin syttymistä matkimaan: puh, puh,—että ryssä ymmärtäisi.
Ryssä rupesi tavottamaan puntteja Hinkin kädestä.
—Älä luule, poika, sanoi Hinkki ja työnsi veneen ulommas.—Ni ponimai poruski. Hellitä vaan ruuti ensin.
Ryssä pani nyt kivärinsä jälleen vahtikojuun ja katosi pienestä portista muurin sisäpuolelle.
Heidän odotellessaan sanoi Hinkki:
—Täältä kaikki kivimiehetkin ruutia ostavat, ja jos olisi viinaa, saisimme paljonkin.