—Mag-da!
—Tulen, tulen, vastasi Magda.
—Et tarvitse mennä sinne, sanoi kapteeni.
Mutta Magda oli jo peilin luona ja nopeasti otti pois rannerenkaita ja korvarenkaita sekä korjasi poskimaalausta, silmäripsiä ja pani uutta jauhoa ohimoille ja otsaan.
Taas tuli oven takaa hirmuisena karjuntana:
—Mag-da!
—Et saa mennä! toisti kapteeni.
—Ohoh, mitä sinä ajattelet, sanoi Magda riisuen hänen nähtensä hamettaan,—ja mitä emäntäkin sanoisi! Täytyy minun mennä, ennenkuin oven särkevät.—Minä tulen, huusi hän.
—Elä mene, sanon minä.
—Otatko sinä minut? Et ota. Ja opettajaas sinäkin tottelet.—Magda otti ylleen yöpuvun. Hänellä ei ollut nyt mitään koristeita. Hän oli valkosessa väljässä yönutussa yhtä kaunis, mutta ei yhtään enää välittänyt olla hieno, sittenkuin kapteeni tiesi mikä hän oli.