—Mikä se on?
—Se on valtakunnan korkein sotaopisto, joka avaa tien kaikkiin kaarteihin. Mutta minä tarvitsisin paljon, paljon rahaa.
Ylpeänä kohotti Kustaava päätänsä.
—Luuletteko että voisin saada eno Franssilta lainaa?
Kustaava sanoi: Kyllä hän lainaa, mutta jospa hän rupeaa sitten tähän isännäksi ja vuokraa yläkerran kenelle tahtoo?
Hannes oli kahden vaiheella sanoako: vuokratkoon, sillä ilman rahoja ei hän koskaan voi valtaan päästä, mutta ilman valtaa ei hän koskaan voi porttoloita hävittää. Silloin Kustaava näki hänen ajatuksensa ja pelasti hänet sitä sanaa sanomasta:
—Lähde, Hannes, sinä saat rahaa minun kädestäni.
Ja Hannes tyytyi olemaan kysymättä mistä äiti ottaa rahat.
Hän rupesi taas nopeasti kävelemään edestakasin Kustaavan huoneessa, vaipuen niin syviin mietteihin ettei lainkaan muistanut huonetta missä oli eikä äitiä, joka hiljaa hänen ympärillänsä häärien laitteli hänelle vuodetta.
Ymmärränhän minä, että ajatus Suomen sotaväen päällikkyydestä on mielettömyyttä. Tietysti! Tietysti ymmärrän! Mutta se on kuitenkin mielettömyyttä ainoastaan nyt. Jos sitävastoin nuo suurmiehet kerran todellakin saavuttavat sen vallan, johon pyrkivät, niin tulee kysymys myös sotaväenpäällikkyydestä. Silloin pitää olla mies käsillä. Ja silloin se ei ole enää mielettömyyttä!