Onko Kertulla lapsi?
Mutta jos on, niin miksi ei hän saa sitä rakastaa? Miksi samassa yhteydessä sanotaan, että äiti on vanhentunut ja harmaantunut?
Ja niinkuin salama yhdessä silmänräpäyksessä lyö puuhun ikuisen jäljen, löi Hannekseen ajatus: he ovat erottaneet lapsen Kertulta!
Ja niinkuin salaman lyötyä ikihonkaan, lehtipuut, jotka vieressä kasvavat, eivät aluksi huomaa mitä ympärillä on muuttunut, vaan auringon pilkistäessä esille jatkavat kasvamistaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut ja vasta ajan mentyä alkavat tuntea autioitumista ympärillään, niin Hanneskin ensin, vaikka tuo ajatus oli häneen lyönyt, ajatteli samalla:
Huomenna on tutkinto taktiikassa ja tutkijana on se pelätty hampaaton harvaparta kenraali. Toisin sanoen: minun täytyy nyt nukkua, sillä siksihän olen niin varhain maatakin pannut, että huomenna olisin voimissani.
Ja sammuttamatta kynttilää asettui selälleen, kädet taivutettuna ristiin päänsä alle, ummisti silmänsä ja oli nukkuvinaan.
Pöydällä seisoi vartioimassa Boguslawskin »Taktiikan kehityksen historia» neljässä paksussa nidoksessa, vaatien sekin nukkumista.
Mutta kynttilä paloi ja viattomasti liekkiänsä kallistellen ehdotteli: kynä on pöydällä ja postipaperia on pöydällä, kirjota, vie yöjunan postiin, tule takasin, sammuta minut ja nuku.
Sen todella teen kaikki tyyni puolessa tunnissa enkä tarvitse häiriytyä huomisesta tutkinnosta.
Hän pukeutui nopeasti, nosti Boguslawskin vasemmalle puolelle pöytää, Jominen kaksi nidoksisen »Précis de l'art de guerre» oikealle puolelle ja työnsi taaemmaksi lempikirjansa, Welitshkon teokset linnoitussodasta, joita hän ei milloinkaan voinut olla selailematta eikä edes nytkään voinut olla katsahtamatta muutamaan siinä olevaan piirrokseen Strassburgin piirityksestä. (Sillä linnoitustiede oli hänen erikoisalansa).