Adrianopolissa ollessamme täydennettiin, muonavaramme, jotka kuitenkin myöhempinä aikoina olivat olleet välttävässä kunnossa.

Adrianopolissa saivat kaikki Wenäjän sotajoukot H.K. K:tensa Ylipäälliköltä, Suuriruhtinas Nikolailta suomennettuna näin kuuluvan päiväkäskyn:

"Minun armeijani urheat päälliköt ja sotamiehet:

Kun Balkanien ylimenoon piti ruvettaman, vaadin minä Teiltä uusia ponnistuksia Teidän väsymyksestänne huolimatta, ja siitä pitäin Te ette ole kävelleet, Te olette lentäneet eteenpäin; vähemmässä ajassa kuin kuukaudessa olette Te, niin sanoakseni, käyneet halki koko Turkinmaan ja Te olette melkein ehtineet Tsargrad'in muurien eteen. Matkalla olette Te, ikäänkuin sivumennen, hajoittaneet koko turkkilaisen armeijan Filippopolin luona, ottamalla siltä kaiken sen tykistön; sitten olette Te äkkinäisen marssin kautta valloittanut Adrianopolin, vihollisen toisen pääkaupungin; Te olette näyttäyneet Mustan meren, Marmora-meren ja Egean-meren rannoilla; vihollinen ei ole voinut vastustaa Teitä; iän on painanut päänsä alas ja vasta silloin, kuin hän on suostunut meidän vaatimuksiimme ja kirjoittanut niiden alle, olen sallinut Teidän pysähtyä.

Näitä loistavia ja verrattomia menestyksiä ei saatu ainoasti Teidän mainion urhollisuutenne kautta, vaan myöskin Teidän vastuksia ja kärsimisiä voittavan alttiiksi antamuksenne kautta: ei pahat Ilmat, ei teiden syvä loka, ei virtojen syvä vesi, joissa Te kahlasitte, voinut estää Teidän kulkuanne. Minä en löydä tarpeeksi sanoja kiittääkseni Teitä ylimmästä ja etevimmästä päälliköstä ruveten, viimeiseen kuorma-renkiin asti; Te olette kaikki täyttäneet velvollisuutenne: Te olette voittaneet kärsimisiä, joista ei muinois-ajan urhojenkaan tarvitsisi hävetä. Levätkäät siis nyt ja valmistaukaat kunnialla palaamaan isäinne maahan, mutta jos vihollinen ei suostuisikaan kirjoittamaan sen rauhan alle, jota häneltä vaaditaan, olkaat silloin valmiina uusiin taisteluihin, sitä voittamaan.

Nyt levätessämme näyttäkäämme, että Wenäjän urhot, joilla ei ole vertaistansa rehellisessä sodassa, myöskin saattavat olla kunnon esimerkkinä sodattomallakin ajalla. Osoittakaat että Te puolustatte rauhallisia asukkaita, mikä heidän kansallisuutensa ja uskontonsa lieneekin; vartioitkaat heidän omaisuuttansa ja kunniaansa, näyttäkäämme myöskin viimeiseksi, ett'ei mitään seikkaa löydy, joka olisi tahrannut Wenäjän aseiden hiellä ja verellä äsken ansaittua kunniaa

Nikolai."

Tammikuun 5:tenä päivänä sai prikaatti käskyn marssia Tsorluun, jonne iso trossikin, jonka jätimme Radomirtsan kylään pohjoispuolella Balkania ja jota emme sen koommin olleet nähneet, käskettiin saapua.

Tsorlu on pieni kreikkalais-bulgarialainen, jotenkin hyvin rakennettu kauppala, josta muuten ei ole juuri mitään sanomista. Pataljoonan oltua täällä muutaman päivän, saapui trossi, ja sen mukana Suomesta sotamiehille lähetetyt lämpöiset vaatteet [niinkuin lukija ehkä muistaa, saivat upseerit osansa jo Tirnovassa, bulgarialaisessa maakylässä], joista emme kuitenkaan nyt enään paljoa hyötyä saaneet, sillä me olimme jo aikaa astuneet Turkin maan lämpöisessä vyöhykkeessä. Kuitenkin tervehdittiin saamiamme tavaroita ilolla, sillä niissä näimme Suomen kansan rakkauden ja osanottavaisuuden niitä kohtaan, jotka Suomen sotakunniaa kannattivat.

Tsorlussa viivyimme noin parin viikon päivät. Yhtäkkiä saimme käskyn marssia Silivriin, jonne lähdimmekin 20 päivänä helmikuuta. Samana päivänä pimeässä ehdimme Marmora-meren rannalle. Ihmeellisen helpoittava ja miellyttävä tunne valtasi meitä; me pidimme tuon meren ikäänkuin avaimena, joka avaisi meille tien kotiin. Vielä seuraavana päivänä oli ihastus yhtä innokas. Kutsjukin kylän luona käy tie erään pitkän ja kapean lahdelman poikki, jonka ylitse on rakennettu iso silta. Tätä siltaa vartioitsivat turkkilaiset, mutta kun ylipäällikkömme oli päättänyt, että rauha tehtäisiin Konstantinopolin muurien vieressä, asetti hän kaiken tänne kokoontuneen sotavoimansa vastapäätä turkkilaisia, jotka niinikään toisella puolen lahdelmaa olivat taisteluasemassa. Sitten laitettiin lähettiläs turkkilaisten puolelle vaatimaan, että venäläiset saisivat estämättä astua sillan ylitse. Me näimme hänen valkeine lippunensa katoovan vihollisen keskelle ja ison aikaa kului ennenkuin hän sieltä palasi. Mutta tuskin oli hän ehtinyt takaisin, ennenkuin näimme erään ylhäisen sotaherran seurueensa kanssa ratsastavan pitkin turkkilaisten riviä, jotka heti sen jälkeen vetäyivät takaisin. Wenäläiset astuivat heti sillan ylitse kylään, jossa kaikkialla oli turkkilaista sotaväkeä uteliaasti katsellen meitä; sen jälkeen annettiin meille yöpaikka Kalatarian kylässä. Kun jo olimme olleet hetken aikaa kylässä, tuli sinne turkkilaista jalkaväkeä etuvartiolta aimo joukko. Seuraavana päivänä piti H.K. K:tensa Ylipäällikkö, joka myöskin edellisenä päivänä oli tullut kylään, paraatin kaikkien joukkojen kanssa, toivotti heitä tervetulleiksi ja käski majoittaa heitä läheisiin kyliin. Toisen tarkk'ampujapataljoonan kanssa annettiin meille majoitus-paikaksi Florio-Tsekmedjen maatalo meren rannalla, lähellä rautatien asemaa.