Sen johdosta että suurempi määrä ritariston ja aatelin jäseniä oli tehnyt ritarihuonejohtokunnalle anomuksen, jonka nojalla mainittu johtokunta oli esittänyt asian hallitsijalle, oli hallitsija jo syyskuussa 1847 antanut ritaristolle ja aatelille luvan valita yhdeksän valtuutettua, kolme joka luokasta, tarkastamaan ritarihuoneen asiain hoitoa, sen rahastoa, tilejä, arkistoa y.m. sekä antamaan ohjeita niistä ynnä neuvottelemaan ja päättämään ritarihuonetalon rakentamisesta, mikäli rahaston varat kannattavat, ja valitsemaan jäseniä ritarihuonevaliokunnaan. Sukujen päämiesten vaalilistoilla valitsemat valtuutetut kokoontuivat, kreivi C. G. Mannerheimin puheenjohtajana ollen, toukok. 15 p. 1848, mutta hajaantuivat kymmenen päivän perästä kokoontuakseen uudelleen maaliskuulla seuraavana vuonna. Nämä valtuutetut olivat antaneet pietarilaisen akadeemikon Borzen laatia pohja- ja fasaadipiirustukset ritarihuonetta varten, vaan kun nuo piirustukset huomattiin liian suurenmoisiksi, jättivät valtuutetut ritarihuonejohtokunnan toimeksi hankkia muualta uusia piirustuksia sekä sitten, kun ne ovat vahvistetut ja ritarihuonerahaston varat myöten antavat, ryhtyä toimiin talon rakennuttamiseksi.

Valtuutetut olivat sen lisäksi tehneet alamaisen esityksen, että ritaristo ja aateli saisi joka kolmas vuosi valita yhdeksän valtuutettua ja siihen esitykseen saatiin arm. lupa maalisk. 4 p. 1850.

V:na 1855 valittiin siten uusia valtuutettuja, jotka kokoontuivat helmikuulla s.v. kenraalimajuri A. Aminoff puheenjohtajana. He päättivät nyt lunastaa tontin ritarihuonetta varten sen nykyiseltä paikalta sekä hankkivat luvan, että Hallituskatu saatiin avata Maariankatuun asti. Sen ohessa samat valtuutetut päättivät perustaa aatelisten neitosten rahaston sekä valitsivat ritarihuonejohtokunnan, johon m.m. kenraali Cas. v. Kothenkin tuli, ja asessori E. v. Knorring valittiin ritarihuoneen sihteeriksi.

Uusi ritarihuonejohtokunta ryhtyi reippaasti rakennuspuuhiin, laskematta käytettävissä olevia varoja niin aivan tarkoin, ja teki elokuussa 1857, kustannusarvion nojalla joka nousi 54,000 ruplaan, kontrahdin talon rakentamisesta arkkitehti G. Th. Chiewitzin kanssa, jonka piirustukset taloa varten olivat hyväksytyt. Se itsevaltias kiire, jota tässä rakennusyrityksessä oli käytetty, herätti suurta tyytymättömyyttä säädyn jäsenten kesken, varsinkin kun sen ohessa saatiin tietää, että kustannukset nousisivat melkoisessa määrin kulunkiarvion yli. Ja tämän mielialan merkkejä näkyi nyt siinä vaalissa, jonka säädyn valtuutetut taas keväillä 1860 suorittivat.

Kun valtuutetut maalisk. 2 p. 1860 kokoontuivat, niin heistä muutamat heti rupesivat purkamaan tyytymättömyyttään johtokunnan rakennuspuuhia vastaan. Viisi noista yhdeksästä asettui kumminkin johtokunnan puolelle, mutta kun vanhan ritarihuonejärjestyksen mukaan äänestykset tapahtuivat luokittain, pääsivät nuo neljä vastapuolueen miestä (tilanomist. kreivi Aug. Armfelt, vphra H. G. Boije sekä hrat J. A. v. Essen ja A. F. Järnefelt), jotka kaikki kuuluivat ensimmäiseen ja toiseen luokkaan, voitolle päätöksiä tehdessään. Ja kaksi viikkoa kestäneiden kuumien ottelujen jälkeen oli tulos se, että ritarihuoneen rakentamiseen oli ryhdytty ennenkuin tarpeellisia varoja sen päättämiseen oli koolla, joten johtokunta oli siis menetellyt toimivaltansa yli; myöskin lausuttiin moite siitä, että kustannukset olivat tulleet 30,000 hopearuplaa kulunkiarvioita kalliimmiksi. Ja kun tarpeellisia varoja talon valmistamiseksi nyt ei ollut saatavissa, katsoivat valtuutetut ainoaksi keinoksi, että talo sikäli muutettaisiin, että myöskin kolme muuta säätyä vastaisia kokouksiaan varten sieltä saisivat istuntosalinsa sekä huoneet valiokuntia ja kanslioita varten, johon tarkoitukseen hallitusta pyydettiin talon valmistamiseksi myöntämään 28,000 ruplaa ja sen kalustamiseksi sen lisäksi vielä 10,000 ruplaa. Myöntäen, että he omasta puolestaan pitivät tätä tarpeellisten varojen puutteesta syntynyttä ehdotustaan väliaikaisena toimenpiteenä, lausuivat valtuutetut olevansa sitä mieltä, että "maan säätyjen talo, jossa kaikki neljä säätyä voisivat veljellisesti kokoontua yhden katon alla keskustelemaan kaikille säädyille yhtä rakkaan ja kalliin isänmaan eduista, tarvitaan laajempaa ja ajanmukaisempaa tarkoitusta varten kuin Ritarihuone, jonka merkitys ja tarkoitus pakostakin käy yhä vähäpätöisemmäksi, kuta enemmän käsitys aatelistosta erityisenä kastina yhteiskunnassa kalpenee ja vanhenee kaikkia tasoittavan, edistyvän sivistyksen takia". Voimakkaana mielipiteittensä tukena oli valtuutetuilla vielä se seikka, että tämä tontti Aleksanteri I:sen vahvistamalla asemakartalla oli määrätty talolle "pour les quatre états". Ja antoivat valtuutetut ritarihuoneen valiokunnalle toimeksi ensi valtiopäivillä ehdottaa säädylle, että se toisille säädyille lunastettavaksi tarjoaisi kolme neljättäosaa talosta sekä esittäisi H. M:lleen, että, jos tämä tarjous hyväksyttäisiin, taloa kutsuttaisiin Maan Säätyjen yhteiseksi taloksi; silloin olisi ritaristo ja aateli tilaisuudessa ruunulle takaisin maksamaan edellämainitun summan.

Tähän rohkeaan lausuntoon komitean vähemmistö tietenkin pani vastalauseensa. Yhteisesti laadittiin kumminkin ehdotus ritarihuonejärjestykseksi, esitettäväksi säädylle ensi valtiopäivillä, niinkuin tapahtuikin. — Ritarihuonejohtokunnan vaali päättyi niin, ettei ketään entisiä tirehtöörejä jälleenvalittu.

Valtuutettujen rakennustyötä koskevaan esitykseen suostuttiin sikäli, että H. M:nsa määräsi, että pyydetyt 38,000 hopearuplaa olivat yleisistä varoista annettavat ritaristolle ja aatelille "ilman takaisinmaksuvelvollisuutta". Mutta esitykseen talon muuttamisesta yhteiseksi säätytaloksi ei korkeimmasta paikasta koskaan mitään vastausta tullut.

Kotimaisen hallituksen kuvaavia piirteitä oli kreivi Bergin aikaan, enemmän kuin koskaan muulloin, toimenpiteiden johdonmukaisuuden ja yhtenäisyyden puute. Kun toisessa tapauksessa vähän mukauduttiin uudemman ajan ja yleisen mielipiteen vaatimuksiin, rehotti toisissa tapauksissa vanha, absolutistinen varjojenpelko täydellisimmillään. Niin tapahtui m.m. että, samoihin aikoihin kuin säätykokousta virallisesti valmistettiin, hallitus pitkän miettimisen jälkeen kielsi lainopillisen yhdistyksen perustamiselle anotun luvan. Jo alkupuolalla 1850-lukua oli joukko helsinkiläisiä lakimiehiä kokoontunut yksityisiin seuroihin keskustelemaan laintulkitsemisista ja muista lainopillisista kysymyksistä, ja tästä piiristä oli virallisen lainopillisen yhdistyksen tuuma myöskin lähtösin. Joulukuussa 1856 pidetyssä kokouksessa, jossa oli paljo väkeä, päätettiin pyytää lupaa tällaiselle yhdistykselle. Mutta asia oli hallitusmiesten mielestä arveluttava. Kolme vuotta odotettiin turhaan päätöstä ja kun sellainen vihdoin, useiden kuulustelujen perästä, helmikuussa 1860 saapui, oli se kieltävä. Tuuma ei siltä sen kautta kumminkaan vielä rauennut. Seuraavana vuonna haettiin uudelleen vahvistusta yhdistyksen säännöille ja se annettiin helmikuussa 1862, — kreivi Berg oli silloin jo poissa, Samanlainen ilmiö tapahtui, kun pyydettiin lupaa pitää kesällä 1860 yleinen koulunopettajain kokous Helsingissä. Se anomus hyljättiin, mutta sen sijaan myönnettiin koulunopettajille lupa hiippakunnittain pitää kokouksia Turussa, Porvoossa ja Kuopiossa, kaikki samana päivänä, heinäk. 16 ja sitä seuraavina päivinä. — Ne mielipiteet ja toivomukset, joita arveltiin koulunopettajain lausuvan, luultiin kai jäävän vaarattomammiksi, kun ne tällaisen kolmijaon kautta hajoitettiin.

Antoipa yksin se Teollisuusyhdistyskin, joka näihin aikoihin (keväällä 1860) perustettiin, ja jonka tarkoitus oli herättää ja levittää harrastusta teollisuutta kohtaan yleensä, korkeille viranomaisille vakavaa aprikoimisen aihetta. Siltä ei tosin anottua perustamisen lupaa kielletty, mutta lähes vuoden ajan saatiin odottaa suostumusta. Yhdistyksen perustajat ja toimekkaimmat jäsenet olivat A. F. Soldan, A. O. Saelan, R. Frenckell, H. Borgström y.m. Parin vuoden ajan vietti tämä yhdistys sangen virkeää elämää: yleisiä kokouksia, joissa oli esitelmiä ja keskusteluja kansallistaloudellisista ja teknillisistä aineista, pidettiin tuhkatiheään, hankittiin oma huoneusto, jossa oli aikakautista kirjallisuutta ja kirjasto, julaistiin muutamia lentokirjavihkoja j.n.e., mutta pian nukahti tuo yhdistys ja hajaantui vihdoin kokonaan.

* * * * *