Muutamain päiväin kuluttua palasivat lähettiläämme. He olivat retkeensä tyytyväisiä. Tosin olivat he saaneet ajaa vuoroin reellä, vuoroin kärryillä, mutta ystävällisesti oli heitä kaikkialla vastaanotettu. Missä vain puheenalaisesta julistuskirjasta jo oli jotakin kuulunut, oli se herättänyt säikäyksen ja levottomuuden tunteita. Ilolla ja kiitollisuudella kaikki suostuivat kiirehtimään Helsinkiin. Tuskinpa ketään esti kelirikko, terveys tai ajan täperyys tekemästä mitä taisi sen vaaran välttämiseksi, joka maan vahvistettuja oikeuksia uhkasi.
Siten nähtiin tilanomistaja toisensa perästä saapuvan Helsinkiin. Ennen muita saapui, sen muistan, parooni H. G. Boije Hangosta ja sitten kreivi C. M. Creutz Malmgårdista. Pian saapuivat myöskin lännestä päin tilanomistajat J. R. Taube, J. A. v. Essen, kreivi Aug. Armfelt, vphrat E. Hisinger ja W. Wrede, G. J. Silfversvan, A. F. Järnefelt y.m.; pohjoisesta C. G. Idman, A. Meurman, A. W. Helsingius, G. A. Wasastjerna; idästä E. J. Stråhle, P. H. af Forselles, N. O. Nordenskiöld, jopa A. L. v. Daehnkin. Lähikaupungeista saapui myös useita liikemiehiä y.m. Suotakoon minulle anteeksi, jos en enää muista kaikkia.
Sunnuntaina huhtik. 21 p:nä tapahtui nyt ensimmäinen suurempi kokous. Kokoonnuttiin taas — ja yhä vastakin — Henr. Borgströmin luo, jolla asunnossaan oli jotenkin tilava sali. Hän asui isänsä talossa Maariankadun varrella, mutta siinä siivessä, joka on Konstantiininkadulle päin. Sinne pääseminen ei sillä kertaa ollut aivan mukavaa. Nykyistä suurta kolmikerroksista taloa näet silloin rakennettiin. Lautasiltaa myöten oli portin läpi kuljettava ja sitten pihan yli rakennustelineiden ja tarpeiden lomitse sivurakennuksen ovelle ja sitten vielä kapeita portaita ja käytäviä pitkin kokoushuoneeseen. Tämä tiehye teki tavallaan salaperäisen ja melkein niin sanoakseni konspiratiivisen vaikutuksen; ja monta maalaista, joka hämärässä tai iltapimeällä ensi kerran sitä kulki, se varmaankin miltei pelotti. Muuten oli Borgström erittäin sopiva isännäksemme. Sitkeällä esiintymisellään niissä monissa kokouksissa, joita oli pidetty hypoteekkiyhdistyksen ja yhdyspankin perustamista varten, oli hän. tullut tunnetuksi ja saavuttanut vaikutusta useiden vaikutusvoimaisten henkilöiden joukossa koko maassa ja samalla oli hän myöskin harjaantunut kokouksiin ja keskusteluihin, enemmän kuin siihen aikaan yleensä oli tavallista. Hän nyt myöskin johti keskusteluja tässä ensi kokouksessa. Miesjoukko, sekä kaupunkilaisia että maalaisia, oli myöskin sangen lukuisa. Maalaisia saapui vielä myöhemmin illan kuluessa yksi toisensa perästä, jotka vasta silloin olivat ehtineet kaupunkiin.
Tämän päivän keskusteluista ei muistaakseni ollut muuta tulosta, kuin että päätettiin lähettää hallitsijalle adressi, jonka sisältö ja muoto seuraavassa kokouksessa oli tarkastettava.
Kenraalikuvernööri kreivi Berg oli tietysti saanut vihiä kokouksistamme. Kerrottiin, että hän jo oli aikonut poliisivoimalla ja sotaväellä hajoittaa kokouksemme, mutta että hän sitten ajoissa oli osannut hillitä vihansa. Saipa valtiollinen mielenosoitus kadullakin samoina päivinä aivan häiritsemättä tapahtua. Eräänä iltapäivänä — se oli luullakseni maanantaina huhtik. 22 p:nä — nähtiin näet pitkän jonon ylioppilaita ja muuta nuorta väkeä kulkevan kaupungin katuja pitkin: se kulki vuoron päältä niiden senaattorien luo, jotka julistuskirjakysymyksessä muodostivat vähemmistön (V. Furuhjelm, Federley, Cronstedt, Törnqvist ja Munck) sekä prokuraattorin asunnolle ja lauloivat siellä isänmaallisia lauluja. Niin kaunis kuin tämä nuorison mielenosoitus olikin, täytyi meidän kokouspiirimme kumminkin valittaa, että kaksi jäsentä muitten tiedotta oli ottanut osaa tuohon mielenosoitukseen, jopa ollut sen alkuunpanijoita.
Kokouksiamme jatkettiin vielä seuraavina iltapäivinä. Borgström esitti ensiksi ehdotuksen adressiksi. Mutta sitä vastaan tehtiin monenlaisia muistutuksia ja yhtä vilkas kuin vakava keskustelu syntyi. Eri mieltä oltiin muistaakseni erityisesti siitä, oliko adressissa lausuttava paheksuminen niitä neuvonantajia vastaan, jotka olivat puolustaneet julistuskirjaa, vai eikö; ja vielä siitä, oliko lausuttava toivomus, että valiokunta ei ensinkään kokoontuisi taikka ainoastaan, että sen toimivalta rajoitettaisiin siten, ettei sen kautta maan perustuslakeja loukattaisi. Vilkasta osaa keskusteluun ottivat, useiden maalaisvieraiden ohessa, professorit Palmén ja Schauman, jotka olivat noudattaneet heille annettua kutsua. Virkeästi puhui myöskin vanha valtioneuvos J. G. v. Bonsdorff; hän ei suinkaan ollut valtiollinen uhittelija, vaan kylliksi terävä juristi huomatakseen julaistun manifestin valtio-oikeudellisen luonteen ja varmaankin teki hän maallemme palveluksen ilmoittaessaan heti kreivi Alex. Armfeltille, nuoruudenystävälleen, jonka kanssa hän oli uutterasti kirjeenvaihdossa, siitä vakavasta mielialasta, jonka julistuskirja oli täällä synnyttänyt. Huomattavimmista puhujista muistan sitäpaitsi oikeusraatimies C. A. Öhrnbergin, joka silloin alotti valtiollisen uransa, sekä lakitieteen professorit Liljestrandin ja Rosenborgin. Salissa istui sitäpaitse täyteensä kansalaisia kaikista yhteiskuntaluokista — ymmärrettävistä syistä kumminkin virkamiehiä vähimmin — jotka osaksi ottivat jonkunverran osaa keskusteluun, osaksi taas ääneti tai epäillen sitä kuuntelivat.[59]
Neuvottelujen tuloksena oli lopuksi seuraavan adressin hyväksyminen:
S. A. K. ja S.
T. K. M:nne on Arm. Manifestilla Maalisk. 29 / Huhtik. 10 Päivältä 1861 antanut Suomen kansalle uuden todistuksen siitä jalosta ja suojelevasta huolenpidosta, jolla T. M:nne aina on tämän kansan todellista parasta hoitanut.
Allekirjoittaneet, T. K. M:nne uskolliset suomalaiset alamaiset emme ole voineet olla kuuntelematta sydämmiemme sisintä kehoitusta, joka käskee meidän valtaistuimen juurelle esittämään vilpittömättömimmän kiitollisuutemme siitä korkeasta luottamuksesta, jota T. M:nne on suvainnut osottaa Suomen kansalle uudelleen tunnustamalla perustuslakien järkähtämättömyyden ja ylevästi lupaamalla pidettäviä valtiopäiviä, jota ennen T. M:nne armollisesti on sallinut maan neljän säädyn jäsenten valita valiokunnan, joka saisi kokoontua ja antaa alamaiset lausunnot sellaisista lakikysymyksistä, joita ei ilman säätyjen myötävaikutusta voida ratkaista.