Sen levottomuuden aikana, jonka puheenalainen julistuskirja synnytti, lennätettiin tietysti tiheästi sähkösanomia Helsingin ja Pietarin välillä ja santarmisto hoiti virkaansa uutterasti. Mutta kaikkia asioita, olivatpa kuinka kiireellisiä tahansa, ei voitu sähköteitse toimittaa. Sunnuntaina huhtik. 21 p. läksi pikaviesti kiireellä kenraalikuvernöörintalosta vieden kirjeen ministerivaltiosihteerille Pietariin.
Lähetetty viestinviejä oli virassaan paljo kokenut mies, joka jo oli tottunut korkeiden henkilöjen etehisistä hiukan tarkastelemaan sisähuoneisiinkin ja huomioistaan tekemään pieniä valtiollisia johtopäätöksiä. Ja hänen kertomuksensa mukaan saatoin hänen palattuaan kirjaanmerkitä seuraavat alastomat, mutta epäilemättä luotettavat ja valaisevat tosiasiat.
Lähetti läksi, kuten sanottu, Helsingistä sunnuntaina 21 p. k:lo 4 i.p., — s.o. samana päivänä jolloin tilanomistajat ja muut maalaiset tulvivat pääkaupunkiin. Hän saapui Pietariin tiistaina huhtik. 23 p:nä k:lo 6 aamulla. Kreivi Armfelt vastaanotti kenraalikuvernöörin kirjeen k:lo 9 a.p. ja kutsui heti kokoon Suomen asiain komitean. Seuraavana päivänä, keskiviikkona huhtik. 24 p:nä, oli ministerivaltiosihteerillä esitys keisarin luona klo 12 päivällä; samana päivänä klo 11 illalla sai hän keisarilta kirjeen, jonka jälestä komitea virkamiehineen heti kokoonkutsuttiin ja pidettiin useita tunteja kestävä yöistunto. Seuraavana päivänä, torstaina 25 p:nä aamupuoleen, oli kreivi Armfelt taas keisarin puheilla, mukanaan silloin senaattori Gripenberg, joka sillä välin kiireisesti oli kutkuttu Pietariin. Ja heti sen jälkeen, klo 2 i.p. sai pikalähetti palata takasin Helsinkiin, jonne hän saapui 27 p. klo 2 aamulla, jolloin kenraalikuvernööri heti herätettiin. Mitä lähetti toi mukanaan, sitä hän ei luonnollisesti itse tiennyt; mutta vielä samana päivänä luettiin virallisissa lehdissä tunnettu huhtik. 24 p. päivätty arm. kirjelmä säätyvaliokunnan puheenjohtajalle, senaattori Gripenbergille.
Tämä kirjelmä sisälsi nyt sen selityksen kokoontuvan valiokunnan toimivallasta, että valtuutetuilla oli oikeus "niissä kysymyksissä, jotka voidaan ainoastaan perustuslain mukaisesti ratkaista, laatia ehdotukset arm. esityksiksi, jotka ovat maan säädyille aikoinaan esitettävät, jota vastoin valtuutettujen muut alamaiset ehdotukset ovat heti Meidän armollisesti ratkaistaviksi alistettavat". Sen ohessa siinä luvattiin, että valiokunnan kokouksen pöytäkirjat, jotta ne tulisivat julkisemmiksi, saataisiin painaa. Ja oli siihen Aleksanteri II omalla kädellään, kuten tunnetuksi tuli, lisännyt ne jalot sanat, että hän takasi jokaiselle edusmiehelle että "rehellisyyden, totuuden ja lainkuulijaisuuden lausunnot" aina tulevat saavuttamaan hänen keisarillisen suojeluksensa ja armollisen suosionsa.
Tämän kautta oli julistuskirjan 7 kohdassa oleva määräys, että valiokunnan ehdotukset voitaisiin muitta mutkitta vahvistaa laiksi ensi valtiopäiviin saakka, jotenkin tyydyttävällä tavalla tullut oikaistuksi ja selvennetyksi. Ja pääsyy maan huoleen näytti siten poistuneen. Meidän adressimme — ainakaan siinä muodossa, jossa se oli kirjoitettu ja päivätty samana päivänä kuin arm. reskripti — ei enää ollut tarpeeseen.
Mielten ensi kuohuva myrsky oli asettunut. Mutta sen maininkeja ei niin helposti voitu asettaa. Se valtiollinen tietoisuus, joka yhtäkkiä oli kaiken kansan seassa herännyt, se ei nukahtanut enää.
* * * * *
Runoudessamme on ja säilyy kauniisti esitettyinä niitä tunteita, jotka näinä huhtikuun päivinä kaikkia innostivat. Kuukauden viime päivänä sain lehdessäni julaistakseni Julius Wecksellin silloista mielialaa kuvaavan runon. Koko tämän vuoden — hänen runoutensa suurimman ja samalla viimeisen vuoden — olin hänet läheiseksi ystäväkseni lukenut.
Runo oli suomeksi tulkittuna[60] näin kuuluva:
Isänmaan laulu. (Fosterländsk sång)