Tähän täysistuntoon otti myöskin osaa, senaatin puheenjohtajana, kenraalikuvernööri kreivi Berg. Hän antoi pöytäkirjaan erityisen kirjallisen lausunnon niistä kysymyksistä, joita hän piti kaikkein tärkeimpinä ja jotka siis ennen muita olisivat käsiteltäviksi otettavat. Mutta kuukautta myöhemmin kuultiin ja ilmoitettiin virallisissa lehdissä kesäk. 10 p:nä, että kreivi Berg sairaloisuuden vuoksi armollisesti oli saanut virkavapautta kahden ja puolen kuukauden ajaksi ulkomaanmatkaa varten. Mikä varsinainen syy oli tähän äkilliseen sairaloisuuteen, sitä eivät kaikki saaneet tietää. Mutta tätä virkalomaa luultiin voitavan pitää "lopun alkuna". Eikä siinä aivan erehdyttykään.

Kreivi Berg läksi Helsingistä kesäk. 10 p. Heinäkuun 1 p:stä otti, saamansa määräyksen mukaan, kenraalikuvernöörinviran hoidettavakseen senaatin talousosaston varapuheenjohtaja, vphra Nordenstam. Sanomalehdistölle tämä vaihdos pian osottautui hyvin tärkeäksi.

Vaikka tuo suuri valiokuntakysymys näihin aikoihin niin paljo pitikin mieliä jännityksessä, ei painostavia rahaoloja siltä voitu unhoittaa. Yhä yksimielisemmin ja rohkeammin vaadittiin Venäjän rahan pakollisen käypäisyyden lakkauttamista Suomessa. Toukokuun alussa 1861 oli Helsingissä suuri komitea koolla antamassa lausuntoa hallituksen ehdottomasta toimenpiteestä maan raha-aseman varmistuttamiseksi. Mutta tämä komitea, johon kuului sekä oppineita (Palmén ja Snellman), pankkimiehiä ja liikemiehiä, että maanviljelijöitä, pääsi kahdessa päivässä yksimieliseksi siitä, että ehdotus markan käynnistä kurssin mukaan oli hyljättävä; komitea selitti, että ainoa mahdollinen keino parantaa maan raha-asemaa olisi se, että, samalla kuin Suomen pankille valmistettaisiin tilaisuus hopeasta lunastaa ulosannetut setelit niiden täydestä arvosta, julistettaisiin kovan rahan, jonka arvo ja mitta määrättäisiin ainoaksi lailliseksi maksuvälikappaleeksi Suomessa. Ja vähän myöhemmin päätti nuori hypoteekkiyhdistys, jolla kesäk. 1 p. oli ensimmäinen varsinainen yhtiökokouksensa, jossa tilaisuudessa huolettavain rahaolojen vuoksi jo ehdotettiin yhdistyksen purkamista, että hallitsijalle oli lähetettävä yhdistyksen kaikkien jäsenten allekirjoittama adressi, jossa pyydettäisiin, että rahaepäkohta niin pian kuin mahdollista korjattaisiin.

* * * * *

Huomio kiintyi kumminkin, kuta pitemmälle kesä kului, yhä enemmän pidettäviin valiokuntavaaleihin. Ritariston ja aatelin tuli lokakuun kuluessa toimittaa vaalinsa. Jos aivan eri tahoilla asuvat sukujen päämiehet olisivat ilman mitään johtoa lähettäneet vaalilistansa, olisi vaalien tulos ollut aivan arvaamaton. Täytyi sen vuoksi mikäli mahdollista koota äänet, jotta vaali ei jäisi aivan satunnan varaan. Tämän yrityksen etupäähän asettui Ritarihuoneen ensimmäinen mies, kreivi C. M. Creutz, ja hänen maatilallaan Pernajassa olimme, pieni joukko asianharrastajia, koolla parina päivänä heinäkuulla neuvotellaksemme asiasta. Siellä laadittiin nyt vaalilistat aateliston kaikkia kolmea luokkaa varten. Noita listoja levitettiin sitten sopivalla tavalla vaalioikeutettujen sukujen päämiehille. Ja hankkeemme onnistui. Saapuneiden vaalilistojen suuri lukumäärä (niitä oli kaikkiaan 129, nim. 1 luokasta 28, 2:sta 32 ja 3:sta 69, paitsi muutamia hyljättyjä), osoittivat, että harrastus oli vilkas; ja kun liput avattiin ritarihuoneenjohtokunnassa marrask. 9 ja 11 p:nä, huomattiin, että laatimaamme ehdokaslistaan otetut nimet kaikissa luokissa olivat hyväksytyt, useimmat suurella enemmistöllä. Useita vaalilippuja seurasi valiokunnan kokoonpanoa ja toimivaltaa koskeva vastalause.

Edusmiesten vaali Helsingin kaupungissa oli määrätty elok. 28 p:ksi. Erityisellä jännityksellä tätä vaalintoimitusta odotettiin. Sitä ennen oli tapahtunut ainoastaan yksi vaali, nim. Oulussa. Sitä vaalitapaa, jota Helsingin porvaristo noudatti, tultaisiin epäilemättä seuraamaan useimmissa muissa vaaleissa, siksi tällä tilaisuudella oli merkitystä. Onneksi oli Helsingin maistraatissa mies, yhtä lujaluontoinen kuin laintunteva, joka selvällä arvostelukyvyllään ja tyyneydellään oli saavuttanut suurta luottamusta ja vaikutusta kaupungin porvaristoon, — oikeusraatimies C. A. Öhrnberg. Tämä pani paperille lyhyen lausunnon, jonka hänen mielestään porvariston tuli liittää vaalipöytäkirjaan. Ehdotusta yleensä kannatettiin ja kaupungin vanhin puhemies, kauppaneuvos C. W. I. Sundman, esitti sen vaalitilaisuudessa "useiden porvariston jäsenten puolesta". Lausunto oli näin kuuluva:

Helsingin kaupungin porvaristo, joka ei haluaisi mitään väärinymmärrystä syntyvän sen kysymyksenalaisen vaalitoimituksen laatua ja tarkoitusta koskevasta käsityksestä, pyytää saada laadittavaan pöytäkirjaan lausua seuraavan selityksen:

Helsingin kaupungin porvaristo on sitä mieltä, että se valiokunta, joka H. K. M. armollisella julistuskirjalla viime huhtik. 10 p:ltä on kutsuttu kokoontumaan tähän kaupunkiin tammik. 20 p. 1862, ei kokoonpanonsa eikä muodostumisensa tai vaikutuksensa puolesta edusta maata eikä sen säätyjä eikä myöskään voi esittää maan mielipiteitä ja harrastuksia; ja käyvät porvariston nyt läsnäolevat jäsenet tällä edellytyksellä armollisimman käskyn mukaisesti valitsemaan jäsentä kysymyksenalaiseen valiokuntaan.

Tähän lausuntoon, jonka kunnallispormestari julkiluki, yhtyi yksimielisesti koko tuo jotenkin tarkoin kokoontunut, yli 300 henkeen nouseva porvaristo. Ja yhtä yksimielisesti ja äänettömästi yhtyi porvaristo puhemiehensä ehdotukseen, että valtuutetuksi valiokuntaan valittaisiin oikeusraatimies Öhrnberg.

Sellaista vaalitoimitusta voitiin syystä pitää Helsingille kunniaksi olevana. Se ei voinut olla mieliä vilkastuttamatta ja sen vaikutus tuntui koko maahan. Melkein kaikissa seuraavissa vaaleissa, ei ainoastaan kaupungeissa, vaan myöskin pappis- ja talonpoikaissäädyssä, laadittiin melkein samoin kuuluvia vastalauseita; Viipurin läänin talonpoikaissäädyn valitsijamiesten kokouksessa mentiin niinkin pitkälle, että selitettiin valiokunta epälailliseksi.