Kesken noita kuumia valtiollisia taisteluita vietettiin marrask. 9 p:nä lämpösellä kansallistunnolla rauhallisia Porthanin juhlia, joiden kautta koottiin varoja patsaan pystyttämistä varten Turkuun. Suomalaisen kirjallisuuden seura oli tätä tarkoitusta varten lähettänyt kehoituksen kaikkiin maan kaupunkeihin ja Snellman oli pienessä suomeksi ja ruotsiksi ilmestyneessä kirjasessa mestarillisesti vastannut kysymykseen: "Mitä oli Porthan?" Kehoitusta noudatettiinkin kaikkialla. Joka kaupungissa ja monessa paikassa maaseuduilla pantiin nyt toimeen erilaisia juhlia ja listoilla kokosivat sitäpaitse naiset Helsingissä ja monessa muussa seudussa runsaita apuvaroja tähän kansalliseen tarkoitukseen. Tulos oli, että huoletta voitiin käydä patsasta pystyttämään.
Muutamia viikkoja aikasemmin oli täällä Helsingissä myöskin vietetty kansallinen muistojuhla, nim. edellisenä vuonna kuolleen nerokkaan maalaajan Werner Holmbergin kunniaksi. Topelius piti puheen tässä juhlassa, Cygnaeus kirjoitti runon ja nähtävänä oli näyttely, johon oli koottu nuoren taiteilijavainajan täällä olevia tauluja.
* * * * *
Puhuakseni muistakin henkisistä elämänilmiöistä valmistautui sanomalehdistömme nyt astumaan pitkän askeleen eteenpäin. Se oli luonnollinen ilmaus sitä uutta elinvoimaa, joka oli täyttänyt yhteiskunnan ja seuraus niistä paino-olojen muutoksista, joka oli odotettavissa. Suunnitelma tehtiin ja yhtiö perustettiin Helsingfors Dagbladin perustamista varten. Lehti, jonka ensimmäinen näytenumero ilmestyi jo marraskuulla, aikoi seuraavan vuoden alusta ilmestyä kuudesti viikossa. Sen ulosantaja ja vastaava toimittaja oli aluksi R. Frenckell: toimitukseen kuuluivat muuten E. Bergh, C. G. Estlander. R, Lagerborg ja T. Sederholm. Papperslyktan ja Sederholmin kuukauslehti naisille yhtyivät siis molemmat uuteen lehteen. Myöskin E. Linderin viikkolehti "Barometern" keskeytti vuoden lopussa kauniisti alotetun mutta ainoastaan neljä kuukautta kestäneen uransa.
Hels. Tidningareille oli myös aika tullut vuoden alusta ilmestyä joka arkipäivä. Vastaiseksi oli siis joka toinen päivä n.s. puolinumeroinen annettava.
* * * * *
Palaan politiikkaan. Sillävälin kuin syksyn pimeinä päivinä myrsky raivosi sanomalehdissämme, saapui idästä tiheästi viestejä vielä paljoa arveluttavammista myrskyistä. Puolassa tapahtui uusia mielenosotuksia, koko maa oli julistettu piiritystilaan ja toinen maaherra määrättiin toisensa sijalle. Pietarissa tapahtui suuria ylioppilaslevottomuuksia, joita rangaistiin. Omista asioistamme ei korkeuksista kumminkaan johonkin aikaan kuulunut mitään.
Maan kenraalikuvernööri kreivi Berg oli ulkomaanmatkaltaan palannut Helsinkiin syysk. 22 p:nä. Hän viipyi täällä vähän yli kuukauden ja matkusti Pietariin lokak. 24 p. Pidettiin uskottavana ja mahdollisena, ettei hän enää palaisi, mutta aivan varmoja siitä ei uskallettu olla.
Mutta eräänä päivänä, marrask. 15 p:nä, sain aamulla kirjelipun vanhalta varakanslerilta vphra Munck'ilta, joka pyysi minua käymään luonaan, koska hän "tärkeän tapahtuman" johdosta tarvitsi keskustella kanssani. Ollen aina minulle ystävällinen ja puhelias otti hän nytkin minut vastaan kauniit silmät tavallista säteilevämpinä. En muista enää, mistä asiasta hän minulle aluksi puhui. Mutta tärkeä asia se ei ollut ja pian huomasin, ettei hän sen vuoksi ollut minua luokseen kutsunut. Eikä kauan kulunutkaan, ennenkuin hän muutti puheenaineen ja virkkoi puolittain kuiskaten: "No nyt on juttu Pietarissa valmis; kreivi Bergin virkaero on allekirjoitettu". Jos uutinen oli kallisarvoinen sille, joka sen kertoi, niin oli se sillekin, joka sen kuuli. Kiitin sydämmellisesti tiedonannosta ja hetkisen iloisesti keskusteltuamme läksin, luvattuani paroonille vastaseksi pitää uutisen salassa.
Viittä päivää myöhemmin, marrask. 20 p:nä, tuli asia julkiseksi. Ja saman kuun 26 p:nä luettiin sanomalehdissämme, että kreivi Berg, alamaisesta pyynnöstään, on saanut eron Suomen kenraalikuvernöörin virasta sekä että kenraalikuvernöörin virkaan on nimitetty valtioneuvoston jäsen, jalkaväenkenraali vphra Rokassovski. Armollisessa erokirjassa Bergille kiitti keisari häntä hänen väsymättömästä toiminnastaan niiden 7 vuoden aikana, jolloin hän tätä maata oli johtanut ei ainoastaan sotavuosina, vaan myöskin sodan jälkeisinä, joina hän oli ponnistellut hankkiakseen maalle, — niin kuuluivat sanat — "teidän oman vakuutuksenne mukaan kaikkea mahdollista hyvää".