Saattoihan maakin olla kenraalikuvernöörille kiitollinen, joskaan ei kaikesta mahdollisesta hyvästä, niin kumminkin kaikista niistä herätyksistä, joita hän oli maassamme antanut ja tahtonut antaa, — ja vielä enemmän niistä herätyksistä, joita hän ei suinkaan ollut tahtonut aiheuttaa. Mutta varmaa on, että ilo oli yleinen ja suuri, kun tiedonanto kenraalikuvernöörinvaihdoksesta julaistiin. Seuraavana iltana, marrask. 27 p:nä, jolloin suurilukuinen yleisö keräytyi uuteen teaatteriin, — jossa Suomen ensimmäinen pysyvä teaatteriseurue näytteli lokakuun puolivälistä saakka, — pyydettiin ennen näytännön alkamista yksimielisesti "Maamme"-laulua; orkesteri alkoi sitä soittaa ja koko yleisö nousi seisomaan ja yhtyi lauluun.
Erityistä iloa herätti se seikka, että kreivi Bergin jälkeläiseksi valittiin mies, joka entisen toimintansa aikana maassamme oli saavuttanut niin suurta kunnioitusta kuin vphra Rokassovsky.
Uusi kenraalikuvernööri saapui Helsinkiin jouluk. 9 p. illalla. Huhu oli jo edeltäpäin tiennyt kertoa, että hän toisi hyviä ja lohduttavia uutisia mukanaan. Ja se toteutuikin. Kun senaatin jäsenet, kaikki virastot ja kaupungin porvaristo jouluk. 11 p:nä olivat häntä tervehtimässä, ilmoitti hän senaatille, että "sittenkuin senaatti on ehtinyt valmistaa ehdotukset arm. lakiesityksiksi, maan säädyt heti kokoonkutsutaan". Senjälkeen kenraalikuvernööri lausui, että nyt siis oli ainoastaan kokoonkutsutun valiokunnan ja senaatin toimittava hallitsijan tarkoitusten ja maan perustuslakien mukaisesti niin, että valtiopäiväin pikainen kokoonkutsuminen kävisi mahdolliseksi. Kaikki toimenpiteet maan ajanmukaiseksi kehitykseksi ovat maan todelliseksi hyväksi tarkoin suoritettavat perustuslakien mukaisesti ja sitä varten on tärkeänä ehtona valistunut, maan varojen ja tarpeiden mukaan sovitettu valtiovarain hoito. Sellainen kehitys on saavutettavissa ainoastaan tarkasti ja tunnollisesti noudattamalla maassa voimassaolevia perustuslakeja, jotavastoin hallituksen on vaarallisena ja laittomana hyljättävä jokainen niistä poikkeava vaatimus. Kenraalikuvernööri oli vakuutettu siitä, että senaatti hyväksyy nämä hänen lausumansa mielipiteet.
Kun tämä hallitsijan varma lupaus valtiopäiväin kokoonkutsumisesta vielä samana päivänä levisi kaupungissa, nousi siitä erittäin suuri riemu. Illalla olivat hyvin monet ikkunat valaistuina; "loistavat huoneustot ja vaatimattomimmat ylioppilaskammiot olivat yhtä tulitetut", niin silloin kirjoitettiin. Teaatterissa, joka myöskin oli tulitettu, pyydettiin nyt taas, näytännön loputtua, "Maamme"-laulua, jonka orkesteri soitti ja jota yleisö tavallista lämpimämmillä tunteilla kuunteli.
Valitettavasti olivat muutamat nuoret miehet, ylioppilaat ja muut, pitäneet sopivana tänä riemupäivänä panna toimeen raa'an mielenosoituksen, hurjat naukujaiset kaupungin senssorille. Tämä mielenosoitus oli sitä vähemmin paikoillaan senkin vuoksi, että vallassaolevaa painotarkastusta juuri silloin aivan toiselta taholta ruvettiin ahdistamaan.
Painotarkastus oli kreivi Bergin aikana kehittynyt semmoiselle kannalle, että siinä välttämättä täytyi käänteen tapahtua. Monelta taholta oli asianomaisia jo innokkaasti kehoitettu panemaan muutosta toimeen. Snellman oli tässä suhteessa tehnyt kaiken voitavansa, sen tiedän; ja J. A. v. Essen oli, sen mukaan kuin hän yksityisessä kirjeessä minulle kertoi, kääntynyt (toukokuussa 1861) lankomiehensä, ministerivaltiosihteerin, puoleen, joka kernaasti kuuluu hänen sanojaan kuunnelleen, ja lähettänyt pitkän kirjoituksen, jossa hän oikeassa valossaan kuvasi sen "alentavan, häpeällisen ja mielivaltaisen kohtelun, jonka maamme sanomalehdistö on saanut osakseen", hän oli ehdottanut komitean asettamista laatimaan ehdotusta varsinaista painolakia varten taikka ainakin laillisesti rakennettua sensuuriasetusta varten. Sellaiset kehoitukset tuskin olivat aivan turhat ja se C. Qvistin Tukholmassa äsken ulosantama "Sensuuri-kalenteri", jolla hän ikäänkuin vetosi yleisön tuomioon, vaikutti kai osaltaan sekin, että viranomaiset tulivat huomaamaan uuden suunnan välttämättömäksi. Tuskin oli siis Berg siirtynyt syrjään, ennenkuin ilmestyi jouluk. 9 p:nä annettu julistus "Painotarkastuksesta Suomessa". Siinä nyt kumottiin ne erityiset määräykset, joiden kautta sanomalehdistön senssoroiminen oli joutunut kenraalikuvernöörin ja kuvernöörien käsiin; sanomalehdistön tarkastaminen jätettiin taas painoylihallituksen toimeksi ja senaatti sai oikeuden antaa luvan sanomalehtien ulosantamiseen ja kieltää sen. Ja tämän yhteydessä asetettiin komitea laatimaan ehdotusta voimassa-olevan painoasetuksen tarpeellisia muutoksia varten ja siihen komiteaan kutsuttiin senaattorit vphra Langenskiöld, Bergbom ja Furuhjelm, kanslianeuvos Snellman, tuomiorovasti Renvall, professori Ehrström ja lehtori v. Schoultz.
* * * * *
Uusi kenraalikuvernööri, — keisarin varma lupaus valtiopäiväin pikaisesta kokoonkutsumisesta ja perustuslakien tarkasta noudattamisesta, — alullepantu paino-olojen uudistaminen, — sellaisiin enteisiin päättyi vuosi 1861.
Sellaiset olivat seuraukset kevytmielisestä yrityksestä sivuuttaa maan perustuslait ja lujasta ja suorasta, joskin hiljaisesta taistelusta näiden samojen lakien pyhyyden puolesta. Suomen kansa oli kunnialla suorittanut valtiollisen miehuudennäytteensä. Ja tämän kautta oli pohja laskettu sille perustuslailliselle elämällemme, jota sen jälkeen kesti ja sille kansalliselle tulevaisuudellemme, johon me aina, synkimpinäkin hetkinä, varmasti luottakaamme.