[11] Tässä istunnossa ilmoitettiin konsistoriolle Aleksanterin stipendion perustamisesta nuorille tiedemiehille, huomioonottamalla, paitsi muuta, että hakija kaksi vuotta oli oleskellut Venäjällä perinpohjin venäjänkieleen perehtymässä.
[12] Professoriksi ehti kumminkin ainoastaan vanhin, valtioneuvos Vilh. Lagus. Häntä seuraavat veljet kuolivat oikeustieteen dosentteinä ulkomailla kumpikin noin 35 vuoden ijässä: Knut 1859 Veveyssä ja Robert 1863 Montpellierissä. Nuorin, runoilija ja sivistyshistorioitsija Gabriel Lagus oli toisia puoltatoista vuosikymmentä nuorempi eikä siis kuulunut samaan akateemiseen ikäluokkaankaan.
[13] Sittemmin Helsingin oikeusraatimies ja kunnallispormestari.
[14] Tätä hetkellisesti perustettua seuraa ei ansaitseisi tässä paljo mainitakaan, ellei O. Rancken, elämäkerrassaan O. Leisteniuksesta, sekä E. West kirjoituksessaan Finsk Tidskriftissä olisi sitä kosketelleet ja ellei siitä siten syyttä, ansiotta melkein olisi tullut kirjallishistoriallinen tapaus. Seuralla ei näet ollut mitään muuta tarkoitusta kuin viettää joku iltahetki lasin ääressä puheilla ja pilanteolla. Helsingissä, jossa melkein kaikki perustajat olivat koolla syksyllä 1845, oli seuralla ensi kokouksensa, kun vietettiin Snellmanin hääpäivää marrask. 18 p:nä. Sittemmin kokoontui seura, johon muutamia uusia jäseniä otettiin, seuraavina kolmena vuotena pari kertaa vuodessa, jonka jälkeen se nukkui. Uusista jäsenistä oli Leistenius yksi; hän oli 1846 runoilijaloistonsa kukkuloilla ja hän valittiin pian myöskin varapuheenjohtajaksi. Mutta hänen epätasainen luonteensa vaikutti, ettei hän pitempään seurassa viihtynyt, ja ettei seurakaan hänestä hauskuutta saanut ja hän jäi siitä syystä pois. Muutamia hänen tässä seurassa esittämiään runoja, jotka kumminkaan eivät julkaistaviksi sovi, on kumminkin vielä tallessa. Samoin pöytäkirjat, jotka olivat minun, seuran sihteerin, laatimat.
[15] Tämä kappale esitettiin jo 1847 ensi kerran Kuopiossa seuranäytelmänä. Suomentajan muistutus.
[16] Nordström oli silloin jo saanut eronsa ja hän nimitettiin vähän myöhemmin Ruotsin valtioarkiston hoitajaksi.
[17] Kuopion ala-alkeiskouluun oli jo 1845, rovastin, tohtorin M. Ingmanin lahjoittamilla varoilla, palkattu suomenkielen opettaja. Tämä opetus alkoi lokakuussa samana vuonna. Snellman kirjoitti silloin Saimaansa: "Siis saadaan nyt täällä iloita siitä harvinaisesta ilmiöstä, että valtion koulussa kuullaan opetettavan kansakunnan omaakin kieltä."
[18] Tämän asiakirjan, päivätty maalisk. 28 p. 1847, joka löydettiin Ahlqvistin jälkeenjättämäin paperien joukosta, on E. N. Setälä julkaissut Valvojan joulukuun vihossa 1887.
[19] Jo 1826 oli kanslerin käskystä 4 ylioppilasta lähetetty Moskovan yliopistoon kahdeksi vuodeksi tutkimaan venäjänkieltä ja saivat he 100 ruplaa kuussa. Heitä valmistettiin virkoihin, joissa venäjänkieli oli välttämätön. V. 1832 lähetettiin yhtä suurilla matkarahoilla taas neljä ylioppilasta Kasanin yliopistoon venäjätä oppimaan, — heitä tarvittiin opettajiksi Suomen kadettikouluun.
[20] Posti tuli tähänkin aikaan Pietarista ainoastaan kahdesti viikossa; maaliskuun puolivälissä 1848 pantiin kumminkin kolmaskin viikkoposti Pietarin ja Turun välille toimeen.