[31] Se sotainen innostus, jota tuo arvossapidetty lääketieteen professori näissä puheissaan osotti, vaikutti, että hän seuraavana talvena sai matkustaa puolivirallisena edustajana Skandinavian maihin, selittääkseen siellä Suomessa vallitsevaa mielialaa. Hän matkusti valtion varoilla "erinäisiä tarkoituksia varten", tutkiakseen m.m. pohjoismaiden sairaushistoriaa.
[32] Suomalaisten meriväkiosastojen sotaretkeä meritse ei kumminkaan koskaan jatkettu — Helsingin satamaa etemmäs.
[33] Sitä oli ajateltu jo ennenkin samalla kuin oli tuumittu perustaa Töölöön kylmävesi-kylpylaitos.
[34] Sähkösanomia lähetettiin aluksi ainoastaan venäjäksi. Mutta sodan loputtua, syksystä 1856, saatiin Turkuun ja Helsinkiin lennätinsanomia myöskin ranskan, saksan, englannin ja italian kielillä; vasta toukokuulta 1858 ruotsiksi ja paljoa myöhemmin suomeksi. — Vuodesta 1857 ne Suomen kaupungit, joiden läpi lanka kulki, antoivat vuotuista apua lennätinasemain ylläpitämiseen. Vuosina 1859 ja 1860 jatkettiin linjaa Turusta rannikkokaupunkien läpi aina Tornioon saakka. — Jo 1857 oli vireillä tuuma muodostaa yksityinen suomalainen yhtiö, joka ottaisi lennätinverkon haltuunsa, mutta lennätinlaitos Suomessa jäi kuin jäikin venäläiseksi laitokseksi.
[35] Jumala yksin tietää, mitä tämä ensimmäinen pisara on maksava teille ja meille. Me emme alkaneet tätä onnetonta taistelua emmekä verellä tahranneet kevään kauneutta ja sen pyhää rauhaa.
Me puolustamme rannikoitamme ja taistelemme maamme puolesta.
Veririkoksen paino ei meitä paina. Politikan selkkaukset, Euroopan ja
Muhamedin, ne kaikki olemme unhottaneet, sillä nyt on Suomi taistelussa
mukana!
[36] Mainittava on, että Topelius ei ole katsonut syytä olevan ottaa tätä runoa mihinkään koottujen runoelmainsa painokseen.
[37] Eräs henkilö, joka monet vuodet palveli Suomen kenraalikuvernöörin kansliassa ja oli läheisissä tekemisissä esimiehensä kanssa, julkaisi 1889 St. Pet. Zeitungissa nimimerkillä C. v. P. (Philippaeus, joka lyhyen ajan oli saksankielen lehtorina yliopistossamme) pitkähkön luonteenkuvauksen kreivi Bergistä, joka kieltämättä monesta kohden on sattuva ja tosi. Siitä lainaan seuraavaa:
"Berg vormutakissa ja Berg sängyssään — jossa hänet monasti olen nähnyt — ne olivat kaksi aivan eri ihmistä. Vormupuvussaankin hän oli, runsaista puuvillatäytteistä huolimatta, pituuteensa verraten tavattoman laiha. Hänen kasvonsa olivat oikeastaan hyväntahtoisen näköiset: nenä hieno ja kaareva, silmät harmaat, huulet ohkaset, viikset mustatut ja ylöspäin kierretyt. Mutta nuo kasvot saattoivat pian muuttua uhkaaviksi. Hänellä oli kokonainen sarja hyvin taitavasti valmistettuja tummanruskeita tekotukkia, joissa ihan samassa paikassa oli joukko harmaita haituvia. Määräajan jälkeen vaihtoi hän tekotukkaa määräjärjestyksessä, riippuen tukan pituudesta. Kun viimeinen numero oli käytetty alkoi hän alusta ja silloin aina sanottiin, että hän oli leikkuuttanut tukkansa. Jalat hänellä olivat erinomaisen lujatekoiset. Olen nähnyt hänen tuntikausia seisovan jalkojaan liikauttamatta. Hän käveli reippaasti, notkeasti eikä hän koskaan väsynyt kävellessään eikä ratsastaessaan. Öisin nukkui hän vain pari tuntia. Jos hän joskus päivillä tunsi itsensä väsyneeksi, kutsui hän palvelijansa ja käski herättää itsensä kahdeksan tunnin perästä. Samalla hän viskautui lepotuoliinsa ja nukkui heti paikalla. Täsmälleen kahdeksan tunnin perästä saapui palvelija kädessään kostea pyyhinliina. Berg pyyhkäsi unen silmistään ja istuutui levänneenä työnsä ääreen.
"Erinomainen tarmo ja tavaton työvoima olivat hänen kuvaavimpia ominaisuuksiaan, joita olen ihaillut ja ne hän säilytti kuolemaansa saakka. Näytti siltä, kuin tämä mies ei olisi koskaan väsymystä tuntenut. Minun mielestäni, lausui hän kerran, ei ole olemassa nuoruutta eikä vanhuutta, vaan ainoastaan voimakkuutta ja heikkoutta."