Kesällä samana vuonna esiintyi täällä vielä kolmen viikon kuluessa tukholmalainen hra Edvard Stjernström ynnä muutamia muita kuninkaallisen teaatterin näyttelijöitä, m.m. kuuluisa koomikko Sevelin. He esittivät, paitsi pienempiä kappaleita, Hugon "Hernanin" ja Molièrin "Saiturin" y.m.
Ja syksyllä samana vuonna 1843 saapui Helsingin teaatterihuoneeseen, jota kesällä oli perinpohjin korjattu, Fredrik Delandin johdolla melkein sama ruotsalainen teaatteriseurue, joka oli ollut täällä Torsslowin mukana, ja suurella menestyksellä tämä seurue nytkin esiintyi. Se, joka silloin oli nuori, muistaa näytäntökauden 1843-44 hyvin hyvästi. Kolme vuotta oli oltu ilman teaatteria ja siksi nautittiin sitä täyteläämmin. Deland, etevä koomikko, ei tosin vielä ollut maineensa kukkuloilla, eikä hänen seuralaisensa olleet ensi luokan kykyjä. Mutta oli kumminkin sellaisia, kuin herrat Broman ja Osk. Andersson sekä neidet Lindmark ja Asplund, jotka sitten pitemmäksi ajaksi jäivät Suomeen. Me nuoret olimme innoissamme, nauroimme ja taputimme käsiämme huvinäytelmille. Mutta annettiin vakavampiakin kappaleita, kuten Oehlenschlägerin "Aksel ja Valborg" sekä "Corregio", Shakespearin "Hamlet", Schillerin "Ryövärit", Delavignen "Don Juan Itävaltalainen", Kotzebuen "Ristiretkeilijät" sekä (Torsslowin mukailema) "Kustaa Vaasa" ynnä useampia pienempiä kappaleita. Helmikuussa 1844 läksi Deland seurueineen Turkuun, esiintyäkseen siellä kesään asti.
Siitä ajasta asti on Helsingissä miltei säännöllisesti joka talvi, pitemmän tai lyhyemmän ajan kuluessa, ollut ruotsinkielisiä teaatterinäytäntöjä.
Talvella ja keväillä 1845 esiintyi teaatterissa Djurströmin seurue, jonka ohjelmisto kumminkin oli huononlaisesti valittu, joten teaatterissa kävi vähänpuoleisesti väkeä.
Seuraavana kesänä käväsi Torsslow taas pienen seurueen kanssa Helsingissä, antaen viisi näytäntöä, ja jo lokakuussa samana vuonna saapui tänne Fredr. Deland tutun henkilökuntansa kanssa, jossa kumminkin muutoksia oli tapahtunut. Ohjelmisto oli nyt myös uusi. Annettiinpa Shakespearin "Othellokin" ja "Don Desar de Bazono" esitettiin maassamme ensi kerran. Aug. Blanchen draamallinen kirjailijakausi oli nyt alkanut ja useita hänen huvikappaleitaan saatiin nähdä sekä ihailla Delandin koomillista kykyä niitä esittäessään. Mutta erittäin merkilliseksi tämä näytäntökausi kävi syystä, että nyt ensi kerran kotimaisia kappaleita Suomessa esitettiin. Jouluk. 12 p. 1845 näyteltiin Fr. Berndtsonin kirjoittama 2-näytöksinen laulukappale "Friarn från Åbo" (Kosija Turusta); sitä päivää pidettiin kotimaisen näytelmätaiteen syntymäpäivänä. Tuon pienen kappaleen taiteellisesta arvosta ei ollut tosin paljoa sanottavana. Mutta saatiinhan siinä kuulla tutuilla sävelillä laulettuja kupletteja, muutamia viittauksia paikallisiin oloihin, saatiin nähdä tuttu Kaisaniemen ravintola ja sen edustalla muutamia lyyryotsaisia ylioppilaita — itse kappaleen tekijääkin siellä eräs hyvin maskeerattu pitkä näyttelijä esitti — eikä enempää tarvittu. Ihastus ja kansallinen tyytyväisyys oli suuri. Kerran toisensa perästä kappale annettiin ja suosionosotukset olivat vilkkaat. Vähän sen jälkeen otti herra Deland näytelläkseen myöskin Runebergin "Maalaiskosijan": mutta sen tunsivat jo kaikki, se oli 1834 ollut Morgonbladetissa, siinä ei ollut kupletteja eikä Kaisaniemikuvia, joten tätä "kosijaa" kohtaan oltiin paljo kylmäkiskoisempia. Vielä sama seurue, ennen lähtöään täältä Turkuun helmikuussa 1846, esitti saman Berndtsonin sepustaman pienen ilveilyn "Kamreeri Tullbomin viimeiset seikkailut".
Myöskin kesällä 1846 kävi Helsingissä ruotsalaisia näyttelijöitä, kävipä kuninkaallisen teaatterin etevimpiäkin. Etevä traagikko N. W. Almlöf kävi silloin ensi kertaa Suomessa ja hän esiintyi parin viikon kuluessa "Hamletissa", "Ryöväreissä"; mukana oli koomikko Jolin, joka esiintyi muutamissa osissa kappaleissaan. Seuraavana talvikautena 1846-47 oli teaatteri Pierre Delandin hallussa, joka kerran ennenkin (1839-40) oli ollut Helsingissä. Hänellä oli eteviä näyttelijöitä mukanaan ja hänen onnistui melkein yhtä suuressa määrin kuin veljensä Fredrikin voittaa helsinkiläisten suosion. Ohjelmisto ei kumminkaan sisältänyt paljoa uutta, ja sekin oli Pariisin bulevardinäytelmäin keinotekoista laatua. Seurueen menestystä lisäsi sangen suuressa määrin kaksi uutta kotimaista kappaletta, nim. kaksinäytöksinen "Per och Pål", jonka sanat oli sommitellut Reinh. Frenckell ja musiikin R. v. Boningh, ja Berndtsonin kolminäytöksinen "Enleveringen" (Morsiamen ryöstö), johon niinikään sama Boningh oli säveleet tehnyt, mutta joka ei niin hyvin onnistunut.
Seuraavana talvena oli taas Fredr. Deland täällä ja näytteli alkuperäisiä ruotsalaisia, varsinkin Blanchen kappaleita. Dahlgrenin "Vermlänningarne" oli silloin uusi ja herätti myrskyistä suosiota. Tänäkin vuonna saatiin nähdä kaksi alkuperäistä kappaletta, nim. J. A. von Essenin "Skärgårdsflickan" (Saaristolaistyttö), joka suomalaisilla kuplettisävelillään viehätti, sekä taas F. Berndtsonin kolminäytöksinen laulukappale "I det gröna" (Luonnon helmassa), jota myös menestyksellä näyteltiin.
Syksyllä antoi saksalainen näyttelyseurue A. Kohlerin johdolla täällä parin kuukauden kuluessa pienempiä huvi- ja laulunäytelmiä, joihin usein oli sovitettu silloin 14-vuotiaan, yleisön lemmikin, Alina Frasan soolotansseja. Ja talveksi saapui teaatteriin taas vuorostaan Pierre Deland, jolle näytäntökausi nyt kävi erittäin edulliseksi. Useita kappaleita näyteltiin 4, 5 ja 6:kin kertaa. Uusista kappaleista oli huomattava Hertzin "Kuningas Renen tytär". Ruotsalaiset ilveilyt miellyttivät sentään enin. Kotimaisten kappalten lukumäärä kasvoi: N. H. Pinellon mukailema Heibergin "Kesäyö", johon säveleen oli tehnyt C. Greve, kesti kuusi iltaa. Reinh. Frenckell antoi näyteltäväksi kaksi pikku kappaletta, "Vangittu leijona" ja "Luutnantin onni", joiden lisäksi esitettiin nimettömän kotimaisen naiskirjailijan 2-näytöksinen ilveily, "Nuori kesäleski".
Moneen vuoteen ei oltu Helsingissä saatu kuulla ollenkaan oopperamusiikkia. Kesäkuussa 1849 saapui tänne vihdoin suuri saksalainen seurue hra Gehrmannin johdolla. Seuruetta oli, orkesterineen ja palvelijakuntineen, noin 70 henkeä ja se vieraili nyt täällä kuukauden, — ei enempää, vaan silloisiin oloihin se oli ilahduttavaa sekin. Joka päivä oli teaatteri täysi — kylpyvieraat olivat näet muun yleisön lisäksi sitä täyttämässä — ja mieltymys oli yleinen. Oopperan primadonna oli koko kuuluisa laulajatar, nti Krüger-Fürth, ja miespuolisia äänivaroja oli myös hyviä. Suuria oopperoita esitettiin, kuten Stradella, Lucretia Borgia, Romeo ja Julia, Fra Diavolo, Norma, Martta, Rykmentin tytär, Zampa, Belisar, "Vapaa-ampuja", "Valkonen rouva", "Undine" y.m. Tuo loistava menestys houkutteli hra Gehrmannin vielä seuraavaksi vuodeksi tänne. Ja entisten oopperain lisäksi saatiin nähdä Hugenotit, Don Juan, Lucia di Lammermoor, Robert Normandialainen, Fenella, Taikahuilu y.m. Näytäntökautta kesti kuusi viikkoa, vaan se ei ollut nyt johtajalle niin edullinen kuin edellinen.
Gehrmannin seurueen lähdettyä 1849 saapuivat tänne Tukholmasta näyttelijät Georg Dahlqvist ja Edv. Stjernström, jotka teaatterissa antoivat muutamia dramaattisia lausunto-iltamia.