Olen kirjoittanut:
"— — — On hämmästyttävää, että tällaisessa väittelyssä ei kumpanenkaan taisteleva puoli ole ottanut selvittääkseen, mitä hän Suomen kansalla käsittää. Sellainen selvitys näyttää minusta kumminkin tarpeelliselta, ennenkuin edemmäs asiassa mennään.
"Kysymys ei ehkä ole niin aivan yksinkertainen, kuin miltä se aluksi tuntuu. Minä vastaan omasta puolestani: Suomen kansan muodostavat kaikki ne ihmiset, jotka Suomessa asuvat. Vastaus on yksinkertainen; vaan eiköhän sitä vastaan voida muistutuksia tehdä?
"Voidaan kyllä. Sanotaan: Suomessa ei asu ainoastaan suomalaisia, täällä asuu lähes 200,000 ruotsalaista, 1,000 lappalaista, sitäpaitsi siellä täällä venäläisiä, mustalaisia, saksalaisia y.m. — voivatko nämä kaikki muodostaa yhden kansan? Voidaanko suomalaisia ja ruotsalaisia, näitä kahta eri heimoa ja rotua, pitää yhtenä kansana? Ei, ainoastaan ne, jotka ovat yhtä heimoa, jotka puhuvat yhtä kieltä, voivat muodostaa yhden kansan, ainoastaan suomalainen väestö Suomessa voi olla Suomen kansana. Ja vielä ehkä toisaalta lisätään: Suomen kansaa ei elä ainoastaan Suomessa: missä vain suomeapuhuvia ihmisiä asuu, kuuluvat ne kaikki Suomen kansaan.
"Kansantieteilijät tekevät ehkä sellaisia väitteitä. Kansantieteellinen innostus on meidän päivinä suuri eikä kansallisuutta kernaasti tahdota määritellä muun kuin kielen mukaan.
"Uskovatko nämä etnograafit todellakin, että Suomen suomalaiset ovat lähemmässä hengenheimolaisuudessa Uralin takaisten sukulaistensa kanssa, kuin ruotsalaista rotua olevain maamiestensä kanssa. Uskovatko, ettei monen vuosisadan yhdessäolo, yhteinen uskonto, samat tavat, samat laitokset merkitse mitään kansallisuutta määriteltäessä?
"En muistele koskaan kuulleeni kenenkään sanovan: 'mitä on Suomen suomalaisilla ja ruotsalaisilla tekemistä toistensa kanssa? pitäkööt ruotsalaiset yhtä Pohjanlahden takaisten heimolaistensa kanssa.' Luulenpa, että jokainen, ennenkuin tällaisia sanoja lausuu, peräytyy omaa ajatustaan ja hiljaisuudessa myöntää, etteivät ainoastaan etnograafnset aatteet hallitse maailmaa.
"Ei, suomalaiset ja ruotsalaiset ovat liian kauan Suomessa eläneet yhdessä, ovat lainanneet toisiltaan ja antaneet toisilleen liian paljo, ovat liiaksi toisiinsa sekaantuneet, jotta koskaan voisivat erottaa kohtalonsa toisistaan. Heistä on tullut yksi kansa.
"Kansaa pidän aivan samana käsitteenä kuin kansakuntaa, kansallisuutta. Tuntuuhan nurinkuriselta väittää, että yhdessä kansassa olisi useampia kansallisuuksia. Olenkin sitä mieltä, ettei Suomessa voida puhua muusta kuin yhdestä kansallisuudesta. Ja sitä kansallisuutta nimitän suomalaiseksi. Lohduttaakseni E:tä sanon, että nimitykseni johtuu Suomesta, eikä suomalaisista. Samasta syystä voin puhua pohjoisameriikkalaisesta kansallisuudesta: samasta syystä puhutaan sveitsiläisestä kansallisuudesta eikä saksalaisesta, ranskalaisesta eikä italialaisesta kansallisuudesta Sveitsissä.
"Onhan monessa suhteessa onnellista, kun kansan kaikki osat puhuvat samaa kieltä. On onnellista, mutta välttämätöntä se ei ole. En tarvitse puhua siitä, kuinka kallisarvoinen äidinkieli ihmiselle on, kuinka vaikeaa hänen on siitä luopua. Eikä hän siitä luovu, muuta kuin suurimman pakon vallitessa. Kun yksi tai kaksi henkilöä siirtyy kansan sekaan, jolla on toinen äidinkieli, silloin heidän on melkein pakko luopua äidinkielestään. Mutta tunnettu on, ettei tarvita kovin suurta joukkoa yhdessä asuvia siirtolaisia, jotta he monen sukupolven läpi voivat säilyttää äidinkielensä, asukoon toiskielinen kansa kuinka taajalukuisena tahansa sen ympärillä.