"Mutta kun nyt kerran äidinkieli on niin juurtunut ihmisen olemukseen, niin täytyy kai hänellä olla oikeus myöskin viljellä tätä kieltään. Sitä ei kukaan kielläkään.
"Mutta sattuu, että erikieliset ihmiset muodostavat yhden yhteiskunnan, yhden valtion, yhden kansan, yhden kansallisuuden. Kuinka silloin voidaan kaikkien oikeutta ja kaikkien vapautta suojella?
"Ehdotonta oikeutta siinä ei voida toteuttaa. Yksilö, joka asuu toiskielisen kansan keskuudessa, ei voi koskaan vaatia, että esim. maan lain tulisi käyttää hänen kieltään taikka että uskonnon sanoja hänen kielellään julistettaisiin. Hän on itse riistänyt itseltään osan vapaudestaan, kun on siirtynyt vieraaseen maahan. Mutta missä on raja, jonka mukaan joukko jonkun kansan jäseniä voi tässä kohden saavuttaa oikeutensa? Sitä rajaa ei voida yleensä määrätä, se riippuu melkein joka yksityistapauksessa erinäisistä olosuhteista.
"Siirryn meidän omiin oloihin. Vallitseeko maassamme kielellisessä suhteessa oikeutta, jolla olisi edes oikeuden varjoa. Kirkollisissa suhteissa kyllä. Mutta entäpä oikeudellisissa, hallinnollisissa olosuhteissa, opetusoloissa? Tiedämmehän kaikki, että asujamiston 7:s taikka 8:s osa tässä suhteessa nauttii lapsipuolen oikeutta!
"Elköön kadehdittako maamme ruotsalaisia. Jos he kaikessa voisivat nauttia oikeutta, ilman että se tapahtuisi suuren enemmistön kustannuksella, kuka heiltä hiuskarvan vertaa oikeutta tahtoisi riistää? Fennomaniia pyrkii hankkimaan suomenkielelle sen täydet oikeudet. Se ei tahdo riistää ruotsinkielisiltä mitään muuta, kuin mikä loukkaa suuren enemmistön oikeutta.
"'Mutta,' väittää ehkä E., 'pitääkö täällä vaan enemmistön hallita, eikö sivistyksellä ole mitään merkitystä? Ruotsalaista heimoa täällä tosin ei ole kuin 8:s osa maan asujamistosta, mutta siihen kuuluvat kaikki, joilla on edes hiukan korkeampi sivistyksen määrä'.
"Tässä kohden on hauska verrata molempain väittelijäin mietteitä ja sanoja. L. pitää sivistyneitä luokkia 'suomalais-ruotsalaisena lapsena', joka on ryöstetty pois kansaltaan — ja että paitsi sivistyneitä Suomessa on muitakin ruotsalaisia, sen näkyy hän innossaan kokonaan unhoittavan. — E. taas pitää sivistyneitä luokkia muitta mutkitta ruotsalaisina, koska ne kaikki puhuvat ruotsia. Toinen, pitää siis kaikkia sivistyneitä suomalaisina, toinen ruotsalaisina. Kun näin tärkeässä kohdassa molemmilta tahoilta noin eri suunnille eksytään, niin ei ole ihmettä, että yhtymäkohtaa ei löydy.
"Niin, nämä sivistyneet luokat ansaitsevat paljo huomiota näitä asioita tarkasteltaessa. Tiedämme kaikki, ettei maassamme alempia kerroksia koskaan ole kielletty sivistyneisiin luokkiin nousemasta: yksinoikeus siihen ei koskaan ole ollut suomalaisilla eikä ruotsalaisilla. Mutta ne suomalaiset, jotka tähän luokkaan ovat siirtyneet, ne ovat todellakin 'ryöstetyt pois kielestään'. Sillä päästäkseen sivistyneiksi, on heidän ollut alistuttava samaan kohtaloon, kuin sen, joka siirtyy vieraaseen maahan, s.o. omistamaan toisen kielen, kuin äidinkielensä, jokapäiväiseksi ajatustensa talkiksi. Ja heidän lapsilleen on tuo toinen kieli usein muuttunut äidinkieleksi.
"Siis ovat sivistyneet luokat muodostuneet sekä suomalasista että ruotsalaisista, ja siinä luokassa ovat jäsenet alinomaa sekaantuneet toisiinsa. Tuskin niistä yksikään yksilö voi sanoa: 'olen puhtaasti suomalaista juurta' taikka 'olen puhtaasti ruotsalaista juurta'. Juuri näiden luokkain sekaantuminen on lujin side Suomen suomalaisten ja ruotsalaisten välillä.
"Jos E. myöntää minun olevan oikeassa väittäessäni, että sivistyneet luokat ovat lähteneet ja lähtevät kansasta, että nämä luokat eivät koskaan ole muodostaneet mitään erityistä kastia maassamme, niin pitäisi hänen myös myöntää johdonmukaiseksi ja oikeutetuksi suomalaisten vaatimuksen saada sivistystä omalla kielellään. Mutta samalla on hän tietysti myös myöntänyt tarpeelliseksi ja välttämättömäksi, että suomenkieltä ja kirjallisuutta kehitetään. Silloin hän on tunnustanut kaiken, mitä vaadin. En vaadi muuta, kuin että suomenkielelle myönnetään oikeus kerran esiintyä sivistyskielenä.