Sotatoimien vuoksi oli muutos tapahtunut korkeimman hallinnon edustajissa Suomessa ja sotatoimiin Berg siis ensi aluksi pääasiallisen tarmonsa kohdistikin. Kuten lie laita melkein aina tällaisissa vaihdoksissa huomasi uusi ylipäällikkö melkein kaikki edeltäjänsä toimet riittämättömiksi ja kelvottomiksi. "Kaikki oli hankittava ja uusittava", kertoi sama Bergin läheinen tuttava, jonka sanoihin edellä viittasin. Sotavoimaa melkoisesti vahvistettiin; Helsingissä tehtiin majoittamisvelvollisuus kevätpuoleen kaksinkertaiseksi. Toinen rykmentti toisensa perästä marssi kaupunkiin; mutta ne uudet joukot, joita nyt saapui, eivät olleet samanlaisia kuin tänne ennen komennetut. Ne olivat kiireellä kokoonhaalittuja reservirykmenttejä, miehistönä suurimmaksi osaksi harjoittamattomia nahkapoikia ja päällystönä enimmäkseen uudelleen virkaan astuneita, eron saaneita ja taitonsa unhottaneita upseereja. Näiden joukkojen aseetkin samoinkuin ampumavarat lienevät olleet ala-arvoiset ja riittämättömät. Berg ei lienekään ollut näihin joukkoihin tyytyväinen; mutta hän ei niitä myöskään suinkaan parantanut niillä liiallisilla yöpalvelusrasituksilla, alinomaisilla edestakaisilla marsseilla eikä väsyttävillä varustustöillä, joita hän lakkaamatta määräili.

Herkeämättä rakennettiin uusia varustuksia joka taholle. Nyt rakennettiin varustuksia Kaivopuistoon, Harakan saarelle ja useille muille saarille Helsingin sekä itä- että länsipuolelle, joita edellisenä vuotena ei oltu ehditty varustaa. Nyt rakennettiin myös nuo suuret perääntymistiet Viaporista ja Sandhamnista Hästnäsin salmen ja Degerön poikki Hertonäsiin ja sieltä edelleen sekä Drumsöstä Löfön ja Granön poikki Munksnäsiin. Puolustusvarustuksia ei rakennettu ainoastaan maihin vaan veden allekin. Viaporin edustaisiin ja sen ympäri kulkeviin väyliin laskettiin useihin paikkoihin miinoja, joiden tuli tuhota lähelle saapuvia vihollislaivoja. Valitettavasti ei kesän kuluessa koskaan kuultu, että viholliselle olisi näitten miinain kautta tapahtunut mitään vahinkoa, mutta tietää saatiin kyllä, että nuo kaikkialla risteilevät ja vakoilevat höyrytykkivenheet, joita talven kuluessa oli englantilaiseen laivastoon hankittu lisäksi, onkivat ja keräsivät talteen yhden toisensa perästä noita venäläisiä merenalaisiaräjähdyskojeita. Yhden ainoan vaikutuksen nämä miinat tekivät ja sen mainitsee myöskin Bergin elämäkerran kirjoittaja: yhden niitä pienempiä höyrylaivoja, joita Helsingin satamaan oli hankittu sotilashallinnon käytettäviksi, "Medved" nimisen laivan, räjäytti eräänä kauniina kesäpäivänä tuollainen Långörnin salmeen laskettu miina kahteen kappaleeseen.

Eipä siis uudenkaan ylipäällikön aikana kaikki niin erinomaista ollut.

* * * * *

Puolustuksen vahvistamiseksi tehtiin ylhäältä päin enemmän tai vähemmän onnistuneita yrityksiä sotaisen hengen herättämiseksi maan väestössä. Sellainen yritys, jonka varmaankin jokainen, joka siihen aikaan eli mukana, selvästi muistaa, oli tuo pieni Turussa painettu hengellinen lentokirjanen: "Sana aikanansa kehoitukseksi, lohdutukseksi ja opiksi uhkaavan sodan takia; kirjoittanut alussa vuotta 1855 yksi Sanan palvelija Suomessa". Sen oli Suomen arkkipiispan kehoituksesta, kuten varmasti kerrottiin, kirjoittanut niin vaikuttava kirkonpalvelija kuin kirkkoherra F. G. Hedberg ja sitä levitettiin hallituksen toimesta kymmentuhansin kappalein sekä suomeksi että ruotsiksi. Kirjoituksen tarkoitus oli lyhyesti kehottaa horjahtamattomaan alamaiseen uskollisuuteen ja rakkauteen hallitsijaa kohtaan, kehottaa suomalaisia uutterain esirukousten kautta hänen ja koko hänen huoneensa puolesta "korottamaan vihollisten sotajoukkoja vastaan sellainen salainen, näkymätön mahti, jota maailman vallat eivät voi vastustaa, vielä vähemmin voittaa". Eikähän siitä ollut mitään sanomista. Mutta se tapa, jolla kristillistä intoa hehkuva kirkon palvelija suoritti tehtävänsä, ei voinut olla suurta huomiota herättämättä. Aikaansaadakseen oikein tykinammunnan tapaisen vaikutuksen, joka vavistaisi kaikkia kristityitä sydämmiä, oli hän turvautunut Ilmestyskirjan 17:nteen lukuun ja sieltä huomannut Johanneksen jo hengessään nähneen nuo Venäjää vastaan liittoutuneet vallat. Tuo "purppuraan vaatetettu peto" oli Turkin valtakunta, "joka jo enemmän kuin neljä vuosisataa on rypenyt kristittyjen veressä". Entä pedon liittolaiset. Ilmestyskirja puhuu "siitä suuresta portosta, joka paljon vetten päällä istuu ja jonka kanssa maan kuninkaat huorin tehneet ovat", vaimosta, joka on "vaatetettu purppuralla ja verenkarvaisella ja kullalla on kullattu ja kalleilla kivillä ja päärlyillä", joka on "juopuneena pyhäin verestä" ja "istuu verenkarvaisen pedon päällä". Tämä portto sehän oli selvästi tuo hieno, mutta jumalaa pelkäämätön Ranska, joka Perttulin yönä ja vallankumouksen aikana on "juopunut pyhäin verestä" ja nyt ystävyyden liitossaan Turkin kanssa "istuu verenkarvaisen pedon päällä". Ja näiden antikristillisten valtojen kanssa oli myöskin maan matosen kullan ja aarteiden kumarruttama, ajallista voittoa sammumattomasti janoova Englanti, kauppavoittojaan silmällä pitäen, tehnyt liiton, jonka salaverkkoihin se koettaa kiertää niin monta valtakuntaa ja mahtia kuin mahdollista. Mutta mitä hyvää voidaan odottaa sellaisesta liitosta, joka "pedon" ja "porton" kanssa tehty on, kuten Ilmestyskirja sanoo. Ja niin edespäin todisti tuo kristillinen kirjoittaja, että "vihollisemme kumminkin lopuksi häpeälle joutuvat".

Minkä vaikutuksen tämä kirjanen oli tekevä Suomen kansaan, siitä ei tainnut Ilmestyskirja tietää mitään.

* * * * *

Toinen unohtumaton kirjallinen sotateos samalta ajalta oli ruotsinkielinen n.s. "Marssi-laulu", joka oli, kuten kansilehdellä luettiin, "kirjoitettu Suomen sotaväelle suurimmalla hyvänsuopaisuudella"; tekijäksi ilmoitettiin salanimi Petrus Månsson Lundasta 1855. Tuo arkkiviisun tapainen laulu herätti aikoinaan verrattomalla yksinkertaisuudellaan ja lapsellisella isänmaallisuudellaan suurinta hauskuutta sekä vanhoissa että nuorissa, sitä laulettiin kaikista iloisissa seuroissa ja siitä lainattiin otteita kaikenlaisissa sopivissa tilaisuuksissa. Olen nyt neljänkymmenen vuoden perästä löytänyt tuon rekilaulun, jota sitäkin saattaa ajan kuvana pitää ja vielä se minulle saman riemun tuottaa.[38]

* * * * *

Sellaisilla saarna- ja arkkiviisu-kukkasilla siihen ahtaasen aikaan mieliä vireillä pidettiin. Ja alistuvalla kärsivällisyydellä kestettiin Helsingissä niinkuin muualla maassa raskaita majoituksia, alituisia kuormainkuljetuksia, korkeita tavarainhintoja ja kaikkia muita sodan tuottamia rasituksia. Voitiin kumminkin jossakin määrin lohduttautua sillä tiedolla, että varustautumishankkeet toivat maahan runsaasti hopearuplia ja että tilaisuutta rahan ansaitsemiseen tarjoutui monella taholla. Sotilaskuria ylläpidettiin myöskin aika hyvin eikä ikävämpiä selkkauksia vieraan sotaväen ja maan asukkaiden välillä aivan usein tapahtunut.