Pois mentäessä ei kumminkaan yksikään isännistä eikä vieraista käsittänyt sen mitä kestissä oli tapahtunut olevan muuta kuin tavallista hilpeämpää ja vallattomampaa pilantekoa. Mutta soittokunnan vääpeli piti velvollisuutenaan kertoa päällystölleen mitä maljapuheita juhlassa oli pidetty, vaikka se kaikki hänenkin mielestään oli ollut hullunkurista pilaa. Vaan etäämmältä katsoen tämä kaikki muuttui toisennäköiseksi. Ja kuta etäämmälle ja korkeammalle kertomus ehti, sitä kamalammaksi se kävi. Siten Antinpäivän iloisesta vietosta yhtäkkiä syntyi tuo koko kaupunkia ja maata puistattava, valtiollinen "Töölön juttu".
Pian oli kenraalikuvernööri Berg saanut käsiinsä — millä tavalla, sitä ei ilmoitettu — täydellisen luettelon kaikista kesteissä olleista ja hän kuuluu silloin huudahtaneen: "Ah, es sind ja alle alte Bekannte!" Niille, jotka olivat paljastaneet tuon nuoren kirjeenkantajan, oli koston ja rangaistuksen hetki nyt tullut. Yliopiston viranomaiset pantiin kiireellä liikkeelle. Jo jouluk. 4 p:nä pidettiin poliisitutkinta rehtorin kansliassa ja kahta päivää myöhemmin kokoontui kurinpitokommissiooni käsittelemään, kuten sanottiin "juttua, koskeva Töölön ravintolassa marrask. 30 p. 1855 pidettyjä päivällisiä, joissa ylioppilas C. G. Wertterhoff oli esittänyt huonosti ajateltuja maljoja j.n.e."
Yliopiston rikostuomioistuimen eteen, johon kuuluivat rehtori ja kaikki tiedekuntain dekaanukset, kutsuttiin kaksikymmentä ateriassa läsnäolleeksi ilmoitettua ylioppilasta, kandidaattia ja maisteria; kaksi läsnäollutta, fyysillismatemaattisen ja lainopillisen tiedekunnan kurattoria, Ad. Nordenskiöld ja Gust, Ehrström, jotka, lisenssiaatteja ollen, eivät olleet kurinpitokommissioonin alaisia, oli myös kutsuttu asiassa kuulusteltaviksi. Ilmiantajana esiintyi Suomen meriväkiosaston soittokunnan vääpeli ja todistajina kuulusteltiin kahta muuta soittamassa ollutta musikanttia, kahta Töölön kyypparia, jotka kesteissä olivat tarjoilleet, sekä myöskin edellämainittu, juhlaan kutsuttu upseeri.
Suureksi mielihyväkseni ei minua vaivattu miksikään todistajaksi tässä asiassa. En ollut siis kuulustelussa saapuvilla; mutta kurinpitokomitean pöytäkirja on tätä kirjoittaessani edessäni. Ja siitä selviää, että sen lisäksi mitä jo olen kertonut, muuta syytä ei syytettyjä vastaan löytynyt, kun että kutsutut laulajat kesteistä kotiin astuessaan kaupungin kaduillakin lauloivat, lauloivatpa m.m. Marseljeesin Topeliuksen ruotsinkielisillä sanoilla.
Varta vasten määrätty syyttäjä tässä jutussa oli dosentti, oikeustieteen lisenssiaatti A. Liljenstrand. Tämä loppuväitteessään kyllä sanoo tutkimuksen osottaneen, että esitetyt maljat olivat olleet pilantekoa ja leikkiä ja ettei senvuoksi voinut pitää aivan suurena rikoksena, että tämän pilan esineeksi oli otettu vihollismaiden hallitsijoita: vaan kun kumminkin oli ajattelematon teko ja suuri rikos sellaisena aikana ja olosuhteissa, jolloin pila ei ole paikallaan, valita ivanteon esineeksi tapauksia ja henkilöitä, joita väärinkäsityksen välttämiseksi olisi ollut koskettelematta jätettävä, niin hän vaati: että Wetterhoff, joka oli enin syyllinen, tuomittaisiin kärsimään joku yliopiston kurirangaistus; että kaikki, jotka olivat Marseljeesia kaduilla laulaneet, saisivat ainakin vakavan varoituksen; ja että lopuksi kaikkia muitakin päivällisissä läsnäolleita vakavasti nuhdeltaisiin selittämällä, että heidän heti olisi ollut puhujalle huomautettava, kuinka sopimattomat hänen sanansa olivat eikä suinkaan naurulla ja suosionosoituksilla yhdyttävä tuohon sopimattomaan pilaan.
Mutta kurinpitotoimikunta ei tyytynyt tähän kantajan vaatimukseen. Sen mukaan kuin jouluk. 9 p:nä annetussa päätöksessä sanottiin, oli toimikunta pitänyt sopimattomana "että nykyiseen aikaan Suomen yliopistossa ryhdytään näin epäiltävään valtiolliseen ilveilyyn, joka, joskin se puettiin pilan muotoon, kumminkin on ollut perin rangaistusta ansaitsevaa kevytmielisyyttä; sen lisäksi tulee, että puheenalainen kokous on pidetty ravintolassa aikana, jolloin yliopistossa pidettiin luentoja ja että palatessa muutamat syytetyistä ovat laulaneet luvatonta laulua kaupungin kaduilla. Siitä syystä ovat syytetyt rangaistuksen ansainneet." Ja tuomittiin etupäässä Wetterhoff, jota sitäpaitse "ennen on sopimattomasta esiintymisestä osaksi varoitettu, osaksi rangaistu", kahdeksi vuodeksi karkoitettavaksi yliopistosta ja muut syytetyt kestien toimeenpanijat vuodeksi; vielä tuomittiin Edv. Berg, joka oli ottanut melkoista osaa näihin elkeisiin, ynnä toinen kutsuvieras, And. Chydenius, "joka jo ennen monasti on moitittavasti esiintynyt", vuodeksi yliopistosta pois. Neljä laulajaa ja vielä eräs viides vieras, "jota ennen oli toisesta rikoksesta rangaistu", saivat 4-5 päivää karsseria ja muut kahdeksan syytettyä, "joiden käytöstä vastaan ennen ei ollut mitään muistutettavaa", tuomittiin ankarasti nuhdeltaviksi ja varoitettaviksi rehtorinkansliassa pöytäkirjaa tehtäessä.
Mutta tämäkään ei jäänyt lopulliseksi tuomioksi. Kurinpitotoimikunnan päätös oli asetusten mukaan alistettava varakanslerin ja kanslerin tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Ja tulos oli, että kansleri jouluk. 22 p:nä varakanslerin ehdotuksesta melkoisesti lisäsi rangaistusta. Wetterhoff erotettiin ainiaaksi yliopistosta; yhdeksi vuodeksi karkoitettaviksi tuomitut saivat karkoitusajan jatketuksi toiset kahdeksi vuodeksi, toiset kolmeksi lukukaudeksi; laulajille määrättiin karsserirangaistuksen lisäksi vielä lukukauden karkoitus yliopistosta; ja yksi niistä, jotka tuomittiin varoitettaviksi, tuli myöskin, varmaankin suoritetun maisterintutkintonsa vuoksi, vuodeksi yliopistosta karkoitettavaksi.
Ja viipymättä tämä lopullinen tuomio kaikin puolin täytäntöön pantiin. Yliopistosta karkoitetut läksivät kaupungista kukin taholleen ja ystävät ja toverit heitä saattelivat. Noiden monien karsserirangaistusten pikaista toimeenpanemista varten järjestettiin tilapäisiä vankikoppeja yliopiston eri suojiin; ja yliopiston rehtori Rein antoi tuomitut varoitukset niin vakavin ja lämminmielisin sanoin, että rangaistujenkin täytyi vilpittömästi tunnustaa ne oikeiksi.
Kurinpitorangaistuksesta syrjäänjääneet molemmat kuraattorit Ehrström ja Nordenskiöld erotettiin muitta mutkitta kuraattorintoimistaan. Nordenskiöld erotettiin sitäpaitse siitä ylimääräisestä valtionvirasta, joka hänellä oli vuorihallituksessa.
Sellainen oli tuo laajasti kuuluisa "Töölön juttu". Olen katsonut syytä olevan laajemmin siitä kertoa, koska siitä sittemmin usein on eri julkaisuissa mainittu ja koska sitä on, osaksi tietämättömyyden, osaksi ilkeämielisyyden vuoksi, esitetty syvemmistä vaikuttimista lähteneeksi uhitteluksi, valtiolliseksi mielipiteenilmaisuksi taikka muuksi sellaiseksi. Se oli moitittavaa ja rangaistavaa kevytmielisyyttä ja nuoruudenvallattomuutta, se tunnustettakoon; se oli erityisten mielipiteiden ilmausta, sitä ei myöskään voida kieltää; mutta missään tapauksessa se ei ollut, kuten on nähty, salaista vehkeilyä, eikä myöskään julkista mielenosoitusta.