* * * * *
Samaan aikaan kuin Snellmannin professorinnimitys julaistiin virallisissa lehdissämme, julaistiin myös salaneuvos C. Fischerille myönnetty ero Suomen ministerivaltiosihteerinapulaisenvirasta ynnä hänen nimityksensä Venäjän johtavan senaatin jäseneksi. Tämäkin oli tärkeä ajan merkki. Kreivi Armfelt oli nyt saavuttanut siksi paljo valtaa, että hän saattoi vapautua tuosta epämukavasta, vieraasta apulaisestaan, jonka ruhtinas Mentschikoff oli hänelle rasitukseksi hankkinut ja joka, nauttien tämän ruhtinaan suosiota, usein saattoi vaikuttaa enemmän kuin hänen esimiehensä, ministerivaltiosihteeri itse. Tasan vuoden Mentschikoffin eron jälkeen oli Fischer pysynyt suomalaisessa virassaan. Eräs huhu, joka kai ei ollut aivan perätön, mainitsi ensiksi J. J. Nordströmin hänen jälkeläisekseen: mutta tätä virkaa pidettiin täyttämättä lähes vuoden ja siihen nimitettiin sitten vapaaherra E. Stjernvall-Walleen.
* * * * *
Alituisena pääkysymyksenä pitkin koko talvea 1855-56 oli luonnollisesti se, tuleeko siitä sota vai rauha. Eri hallituksissa käsiteltiin rauhanneuvotteluja lakkaamatta ja milloin olivat rauhan toiveet suuremmat milloin pienemmät. Helmikuun lopulla päästiin vihdoin niin pitkälle, että rauhankongressi kokoontui Pariisissa ja maalisk. 30 p. allekirjoitettiin siellä lopullinen rauhakirja: Tuo verinen sota, joka kolmatta vuotta oli koko Eurooppaa järisyttänyt ja erityisesti meidänkin syrjäistä maatamme, oli nyt päättynyt.
Samoin kuin 1854, vähää ennen Länsivaltojen sodanjulistusta, sai Suomi 1856 vähää ennen sodan päättymistä vastaanottaa keisarin rajojensa sisäpuolelle. Edellisellä kerralla saapui keisari Nikolai sodan pilvet otsallaan sanomaan jäähyväiset Suomelle ja sen kansalle; nyt tuli keisari Aleksanteri II, rauhan palmu kädessään, Suomen suuriruhtinaana tervehtimään tätä kansaansa.
Maalisk. 23 p:nä kello puoli kolme aamulla — pääsiäisyönä — saapui keisari Aleksanteri kolmen veljensä, suuriruhtinaiden Konstantinin, Nikolain ja Mikaelin seuraamana, Helsinkiin, poikettuaan ensiksi taipaleeltaan Viipuriin ja Haminaan. Aikuisin aamupäivällä laski keisari Helsingissä puheilleen sotilas- ja siviili-viranomaiset sekä kaupungin porvariston. Senjälkeen kävi hän ensiksi yliopistossa, jossa hän konsistorion salissa tervehti opettajia ja viranomaisia ja juhlasalissa puhui muutamia sanoja ylioppilaille lopettaen toivomuksella: "Luotan teihin täydellisesti", johon vastattiin hurraamalla ja laulamalla venäläisen kansallislaulun säveleihin sovitetut sanat. Käytyään senjälkeen venäläisessä kirkossa, klinikassa ja venäläisessä sotilassairaalassa saapui keisari jumalanpalveluksen aikana Nikolain kirkkoon, jossa seisaaltaan kuunteli virren veisaamista saarnan edellä, jonka päätyttyä hän läksi. Ensimmäisenä päivänä kävi hän vielä tarkastamassa Viaporia ympäröiväin saarten linnoituksia ja pattereita. Päivällisen syötyä keis. linnassa saapuivat ylioppilaat osottamaan keisarille kaunista suosiota; palavin soihduin he saatossa kulkivat palatsin edustalle ja lauloivat siellä "Savolaisen laulun" sävelillä ruotsinkielisen tervehdyslaulun sekä "Maamme" laulun ja venäläisen kansallislaulun. Tästä tervehdyksestä käski keisari, joka astui ulos parvekkeelle, varakanslerin lausua erityisen tyytyväisyytensä.
Seuraavana päivänä, toisena pääsiäispäivänä, kohta kun kaupungissa olevat joukot olivat pitäneet paraatin senaatintorilla, saapui keisari senaattiin, jossa hän ikimuistettavassa istunnossa ilmaisi jalomielisen ohjelmansa Suomen hallinnon lähempiaikaisia toimia varten. — Illalla piti kenraalikuvernööri Berg suuret tanssiaiset, joissa keisari ja suuriruhtinaat ottivat tanssiin osaa.
Vielä kolmannen päivän, koko tiistain, viipyivät keisarilliset henkilöt kaupungissa. Illalla tervehtivät ylioppilaat taas linnan pihalta keisaria samoilla lauluilla kuin edellisenä päivänä, ja lauloivat niiden lisäksi "Suomen laulun". Keisari kiitti parvekkeelta ruotsiksi, lausuen: "Minä kiitän herroja".[41] Samana iltana oli keisari velimiehineen vielä suurissa tanssiaisissa, jotka kaupungin porvaristo piti seurahuoneella, jonka jälkeen keisarilliset puolenyön aikana jatkoivat matkaansa Turkuun.
Kaikkina näinä kolmena iltana oli kaupunki mitä komeimmin valaistu.
Turkuun saapui keisari kolmentoista tuntisen ajon jälkeen[42] ja viipyi siellä kahden nuorimman veljensä kera 27:nen päivän iltaan asti, jolloin hän matkusti Tampereelle ja sieltä Hämeenlinnaan sekä edelleen Haminan ja Viipurin kautta takaisin Pietariin, jonne saavuttiin maalisk. 30 p:nä. Kaikkialla maassamme tervehdittiin hallitsijaa juhlilla, innostuksella ja riemulla.