* * * * *
Kaupan ja teollisuuden avustamisen sodan vaurioiden jälkeen näkyy kenraalikuvernööri ottaneen oikein yksityisen ja suoranaisen huolenpitonsa esineeksi. Mitään komiteaa ei asiaa varten asetettu; suoranaista kirjeenvaihtoa lienee ollut olemassa kreivi Bergin ja etevimpäin, maan eri osissa sijaitsevain kauppahuoneiden välillä. Moniin toimenpiteisiin ryhdyttiinkin kiireesti; tullivapautuksia ja muita helpoituksia sekä melkoisia lainoja myönnettiin laivanrakentamisen edistämiseksi. Erityisesti kenraalikuvernööri harrasti yhtiön perustamista, joka toimeenpanisi höyrylaivaliikkeen rannikkoa pitkin Pohjanmaan satamista Pietariin. Hän hankki sitä varten Venäjän valtionvaroista jonkunlaiseksi korvaukseksi niistä suurista summista, joita Suomi puolestaan oli sodan aikana meripuolustuksen hyväksi uhrannut (rakentamalla höyryfregatin, höyrykorvetin ja 40 tykkivenhettä) 200,000 ruplan suuruisen määrärahan, annettavaksi korottomana lainana mainitulle yhtiölle. Tällä apurahalla saatiin "Pohjanmaan höyrylaivayhtiö, kreivi Bergin perustama" (kuten sitä kutsuttiin) toimeen, ja sen ensimmäiset laivat "Österbotten" ja "Suomi" alottivat kulkuvuoronsa Pohjanmaan kaupunkien ja Pietarin välillä, edellinen syksyllä 1857 ja jälkimmäinen kesällä 1858. Yhtiön kolmas laiva "Grefve Berg" sai omituista kyllä aluksi toimekseen välittää liikettä Pietarin, Räävelin ja Riian välillä. — Muutamia kuukausia myöhemmin syntyi myöskin "Etelä-Suomen Höyrylaivayhtiö" välittämään liikettä Helsingin ja Pietarin sekä Helsingin ja Lyypekin välillä. Tämä yhtiö sai korottomaksi lainaksi neljännen osan tuosta venäläisestä valtioavusta; kaksi yhtiön laivaa "Aleksander" ja "Nikolai" alkoi toimintansa vuonna 1858.
* * * * *
Ruotuväki, joka sodan aikana tulisessa kiireessä oli muodostettu, vaati rauhan palattua perinpohjaista järjestämistä. Sitä varten asetettiin lopulla vuotta 1856 vielä suuri. 14-henkinen komitea, kenraali Nordenstam puheenjohtajana. Komitean ehdotusten mukaan pienennettiin julistuskirjalla jouluk. 30 p:ltä 1857 pataljoonain miesluku rauhan aikana 320 mieheksi ja ruotukustannusten sekä joukkojen sijoituksen yleinen tasoitus päätettiin toimeenpanna senjälkeen kuin kussakin läänissä oli ruotuvelvollisten kesken saatu pidetyksi neuvotteluja ja tehdyksi sopimuksia. Niissä kokouksissa, joita kaikkien pitäjäin valtuutetut tämän johdosta keväillä 1858 pitivät läänien pääkaupungeissa, tuli ruotuväen tarkastajan vphra Cas. v. Kothenin olla saapuvilla ja hänen oli senjälkeen määrättävä, kuinka ruotujen oli asetettava sotamiehiä, sekä toimeenpantava lopullinen jaoitus. Mutta tässä kohden menetteli vphra v. Kothen välittämättä kuntain asiamiesten toivomuksista ja niin itsevaltaisesti, että tyytymättömyyttä ja suuttumusta syntyi joka taholla. Maanomistajain valitukset otettiinkin huomioon ja kenraalikuvernööri sai toimekseen yhdessä senaatin kanssa tarkastaa v. Kothenin ruotujakoa sekä, senjälkeen kuin ruotuvelvolliset vielä olivat saaneet esittää toivomuksensa, laatia koko jako ihan uudelleen. Uusia lääninkokouksia pidettiin sen johdosta joulukuussa 1858; keskustelu niissä oli niin vilkasta ja vakavaa, että niitä jo sanottiin "valtiopäiviksi". Erittäin huomattava oli uusmaalaisten kokous Helsingissä, jossa m.m. kreivi C. M. Creutz osoittautui eteväksi johtajaksi. Tähän kokoukseen oltiin yleensä tyytyväisiä; kreivi Bergin onnistui esiintyä siellä vaikeuksia poistavana korkeampana mahtina ja hän lopetti kokouksen jouluk. 20 p. päivällisillä, joissa molemmin puolin lausuttiin kohteliaisuuksia.
Mutta vphra v. Kothen oli näiden sotilaskysymysten kautta joksikin ajaksi katkaissut uransa. Jo lokakuussa 1858 oli hän terveytensä hoitamista varten saanut yhdeksän kuukauden virkavapauden; huhtikuussa 1859 hänet vapautettiin tarkastajatoimestaan ja heinäkuussa samana vuonna senaattorintoimestaan ja sotilastoimituskunnan (joka v. 1858 oli uudelleen perustettu) päällikkyydestä. Hän sai nyt vastaseksi raivata itselleen uuden uran Venäjällä.
* * * * *
Elämää ja toimeliaisuutta, uusia ajatuksia ja uusia hankkeita virisi siten kaikilla mahdollisilla tahoilla. Kreivi Berg oli pitänyt Suomen kansaa nukkuvana kansana ja itseään sen herättäjänä. Mutta hän vaati, että kaikkien tuumain ja toimien tuli mennä hänen tahtomaansa suuntaan; jokainen itsenäisyyden ilmaus oli tukahdutettava. Painotarkastusta yhä kiristettiin. Varsinkin senjälkeen kuin nuo akateemiset kruunauspuheet julaistiin, näkyivät viranomaiset kammoneen yhä lisääntyviä painotuotteita. Niin kiellettiin esim. lopulla vuotta 1856 ilmestyväksi aijotun lehden "Dagenin" näytenumeron ulosantaminen; sille olivat G. Ehrström, K. Collan ja C. G. Estlander ilmoittautuneet toimittajiksi. Senssuurikomitea oli kieltänyt tältä numerolta luvan; tehdyn valituksen johdosta senssuuriylihallitus kumosi tämän kiellon ja painolupa annettiin, vaan siitä huolimatta kielsi kenraalikuvernööri, senjälkeen kuin lehti jo oli painettu, sen levittämisen. Kun näytenumeron kanssa siten kuukauden ajan oli rettelöitty, luopui toimitus koko lehtihommastaan.[43] Tämän johdosta syntyi riita senssuuriylihallituksen, jonka puheenjohtaja oli varakansleri Munck ja jonka asetusten mukaan olisi tullut asia lopullisesti ratkaista, ja kenraalikuvernöörin välillä; se riita päättyi niin, että painoasetus keis. kirjeellä maalisk. 23 p:ltä 1857 muutettiin sillä tavalla, että ylin ratkaisuvalta sanomalehtiä ja aikakauskirjoja koskevissa asioissa siirtyi senssuuriylihallitukselta kenraalikuvernöörille. Siten oli laki jättänyt sanomalehdet viimemainitun mielivallan alaisiksi. Ja mielivalta rupesikin rehoittamaan joka taholla. Joutuipa Topeliuskin nyt Hels. Tidningarein toimittajana kerran toisensa perästä korkeimman senssuurivallan uhkaavain salamain esineeksi. Niinpä sai hän korkeimpain vihat herätetyksi pienellä runollaan "Keväälle", joka ilmestyi hänen lehdessään huhtik. 29 p:nä 1857. Runoilija lauloi siinä niistä kauniista toiveista, joita kevät ensiksi oli antanut mutta jotka sitten pettivät. Tästä runosta oltiin löytävinään selviä valtiollisia viittauksia. Helsingissä herätti varsinkin suurta melua se, kun kreivi Armfelt Pietarista kirjoitti Topeliukselle ja muistutti häntä siitä, ettei hän ylimääräisenä professorina ollut niin kovinkaan lujassa.
* * * * *
Ajan merkkitapauksiin kuului pari maan hallintovirastojen järjestämisessä tapahtunutta tärkeää muutosta. Julistuskirjan kautta huhtik. 8 p:ltä 1857 perustettiin taas Pietariin valtiosihteerinvirastoon pysyvä komitea Suomen asioita varten. Tämä toimenpide herätti aluksi Suomessa paljokin epäluuloja; peljättiin, että tuolla komitealla ehkä tarkoitettiin jossakin määrin korvata Suomen edustuslaitosta. Tuuma lienee kumminkin lähtenyt ainoastaan siitä, että ministerivaltiosihteeri tahtoi vahvistaa asemaansa muiden vaikutuksia vastaan sen kautta että hänellä aina oli rinnallaan muutamia tietorikkaita ja maan lainsäädäntöön sekä hallintoon perehtyneitä miehiä. — Samanlaisella epäluulolla vastaanotettiin marrask. 28 p. samana vuonna ilmestynyt kirjelmä, joka määräsi, että senaatin varapuheenjohtajat ja jäsenet, joiden palkkoja nyt korotettiin, eivät enää jäisi entisten vakinaisten virkainsa haltijoiksi, vaan että heitä vastaisuudessa oli kutsuttava senaattoreiksi jommoisina heillä olisi eläkeoikeus. Epäilyksiä tässä kohden herätti se seikka, että tämän muutoksen katsottiin tekevän senaatin jäsenet entistä riippuvaisemmiksi niistä paikoista, joihin heidät kolme vuotta aikasemmin oli kutsuttu. Mieliala rauhoittui kumminkin vähitellen niin toisen kuin toisenkin toimenpiteen suhteen.
* * * * *