Adèle kuihtui huomattavasti, ja hänen täytyi lopulta mukautua tukemaan tämän päätöstä matkustaa kuuluisan professorin vastaanotolle.
Adèle matkusti professorin luo.
— Kuinka kauan olette ollut sairas? kysyi tämä.
— En ole koskaan ollut terve sen jälkeen, kun tulin maalta, jossa olen kasvanut.
— Ette siis viihdy kaupungissa?
— Viihdy? Kuka välittäisi siitä, viihdynkö minä vai en, vastasi hän marttyyrin ilmein.
— Luuletteko, että maalaisilma tekisi teille hyvää? kysyi professori.
— Luulen, että se on ainoa, mikä voisi pelastaa minut, jos saan sanoa suoraan.
— No, asettukaa siis asumaan maalle.
— Mutta mieheni uraa ei kai voida keskeyttää minun tähteni?