Kun hän eräänä päivänä oli valitellut tavallista enemmän ja piiat eivät olleet pitäneet vaaria lapsista, sanoi vaimo tinkimättä: Kaitse lapsia, siinähän sitä on työtä.
Mies katsoi vaimoonsa: tarkoittikohan tuo totta: — No, eikö hän voisi muka katsoa omia lapsiaan? Oliko tämä nyt niin merkillistä?
Mies tuumiskeli tyystin ja hoksasi, ettei se tosiaan ollut niin merkillistä.
Nyt kulki hän säännöllisesti joka päivä lasten kanssa kävelemässä.
Eräänä aamuna kun heidän piti lähteä, ei oltu pantu lasten päälle.
Tuomari suuttui ja meni rouvan luo, sillä piikoja hän pelkäsi.
— Miksei ole pantu lasten päälle?
— Siksi, että Marilla on muuta hommaa! Pane sinä niiden päälle, ei sinulla ole muutakaan tekemistä. Ei suinkaan ole mikään häpeä pukea omia lapsiaan?
Mies tuumiskeli hetken ja huomasi, ettei se ollut mikään häpeä. Sitten hän puki.
Eräänä aamuna huvitti häntä lähteä ulkosalle yksin pyssy mukana, vaikkei hän koskaan ampunut.
Kotiin tullessa oli rouva vastassa.