— Ja minä kun olin tuovinani sinulle oikein makuruokaa, sanoo äiti.
— Älä sinä pidä minusta yhtään huolta, sanoo Charles-herra. Sinä kiusaat minut hengiltä ja piru vieköön, minä muutan matkaani, jos yhä pidetään tätä peliä.
Äiti kääntyy erään hoitolaisensa puoleen, nuoren rouvan, kaksi pientä poikaa helmoissaan.
— Ompa sitä lapsistaan iloa, kaksi lensi pesästä ikipäiviksi ja tämä on viimeinen. Onko hän kiltti äidilleen.
— Eipä liiaksi, vastaa hoitolainen.
Charles-herra nousee ylös, punaisena, niin punaisena kuin vetelä verensä sallii, ja karjaisee:
— Hyvästi! Minä lähetän hakemaan tavarani aamiaisen jälkeen.
Pariovet paukkuvat ja Charles-herra menee.
Äiti purskahtaa itkuun.
Aamiaisen jälkeen tulee toimitsija hakemaan tavaroita.