Sinun vanha Pall.
P. S. Hanki nyt itsellesi jotain seuraa, lapsukainen, (naisväkeä, tietysti!) Ja muistapa sanoa Dalröna mamselille, että hän korjauttaa sen ison parkassin siksi kun minä tulen kotiin! (Tuuli lisääntyy, kääntyy yöksi Pohjoiseen!)"
Portsmouthin luona sai kapteeni vaimoltaan seuraavan kirjeen:
"Rakas vanha Pall.
Täällä on niin kolkkoa kun sinä olet poissa, sen sinä arvaat! Ja tukalaahan se nyt on ollut, kun Alicekin on nyt saanut hampaansa. Tohtori sanoi, että tämä oli harvinaisen aikaista, ja se taitaa merkitä, että (sitäpä en sanokaan!). Popin saappaat kävivät oikein mainiosti ja Popi on niistä niin ylpeää poikaa. — Sinä sanoit kirjeessäsi että minun pitäisi hankkia itselleni jotain naisseuraa. Nyt minä jo olen hankkinut, tai oikeastaan, tuli hän itse minun toverikseni. Hänen nimensä on Ottilia Sandegren ja hän on käynyt seminaaria. Hän on hyvin vakava, ei Pallin siis pidä pelätä, että hän johdattaa hänen huippuheilinsä harhapoluille. Ja vielä on hän uskonnollinen. Juu, juu, kyllä meidän jokaisen pitäisi vähän ajatella vakavammin myöskin uskonasioita. Hän on erinomaisen kunnon nainen. Ja nyt lopetan minä tällä kertaa, sillä Ottilia tulee minua hakemaan. Hän tuli nyt juuri ja pyytää sanomaan tuntemattomana terveisensä.
Sinun oma Gurlisi."
Kapteeni ei ollut kirjeeseen oikein tyytyväinen! Se oli liian lyhyt eikä niin iloinen kuin tavallisesti. — Seminaari, uskonnollinen, vakavaluontoinen. Ja Ottilia, kaksi kertaa Ottilia! Ja entä Gurli. Miksei Kultu kuten ennen. Hm! — Viikon päästä sai hän Bordeaux'in luona uuden kirjeen, jota seurasi ristisiteessä kirja. "Rakas Wilhelm!" — Hm! Wilhelm! Ei enää Pall! — "Elämä on taistelua hamas…" Mitä piruja? Mitä meillä on elämän kanssa tekemistä! "hamasta alusta loppuun saakka! Levollisena kuin puro Kidronissa…" Kidron! Sehän on raamattua! — "on meidän elämämme kulkenut edelleen. Me olemme kuin unissakulkijat kävelleet kuilujen yli niitä näkemättä!" — Seminaari, seminaari! — "Mutta sitten vaativat sijaa eetilliset" — Eetilliset! Ablativus ai ai! Hm, hm! — "kysymykset korkeimmissa potenseissa!" — Potenseissa? — "Ja kun minä nyt herään meidän pitkästä unestamme ja kysyn itseltäni: onko meidän avioliittomme ollut sitä totista avioliittoa? niin täytyy minun katumuksella ja häpeällä vastata, että se ei ole sitä ollut! Rakkaus on taivaallista alkuperää (Math. XI: 22 ja seuraavat v.)" Kapteenin täytyi nousta paikaltaan ja ryypätä lasi rommivettä ennenkun jaksoi jatkaa. — "Miten maailmallinen, miten konkreettinen meidän on ollut. Ovatko meidän sielumme eläneet siinä harmoniassa, josta Plato puhuu (Phaidon, VI kirja, II. 9 §.)? Ei, pitää meidän vastata! Mitä olen minä ollut sinulle? Taloudenhoitaja ja — voi häpeää! — rakastajatar! Ovatko meidän sielumme ymmärtäneet toinen toistaan? Ei, pitää meidän vastata!" — Pirkeleen pirkele, kaikki Ottiliat ja saatanan seminaarit! Onko hän ollut minun huushollerskani? Vaimoni ja lasteni äiti on hän ollut! — "Lue tämä kirja, jonka minä sinulle lähetän. Se antaa sinulle vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Se lausuu julki sen, mikä on piillyt koko naissuvun sydämissä vuosisatain aikana! Lue sinä se, ja sano sitten, tokko meidän avioliittomme on ollut oikeaa avioliittoa! Polvillaan rukoillen, sinun oma Gurlisi."
Tämän pahan kapteeni oli aavistanut. Hän oli joutua järiltään, hän ei voinut ymmärtää, mikä hänen vaimoaan riivasi! Tämähän oli pahempaa kuin körttiläisyys!
Hän repi auki ristisiteen ja näki nidotun kirjan ja sen kannessa: Henrik Ibsen, Nukkekoti. Nukkekoti! Niin. Juuri niin! Hänen kotinsa oli ollut kuten pieni, hieno nukketalo, ja hänen pikku vaimonsa oli ollut hänen pikku nukkensa ja hän oli ollut vaimon iso nukke. He olivat leikitellen kulkeneet elämänsä särmäisillä muserokivillä ja he olivat olleet onnellisia! Mitä heiltä siis puuttui? Mitä pahaa he olivat tehneet? Hänen oli otettava siitä selko, koskapa sen sai tästä kirjasta tietää.
Kolmessa tiimassa hän sen lukaisi! Mutta järki seisoi. Mitä tämä kuului häneen ja hänen vaimoonsa! Ei hölyn pölyä! Olivatko he väärentäneet vekseleitä? Vai eivätkö olleet rakastaneet toisiaan? Juu! — Kapteeni sulkeutui kajuuttaansa ja luki kirjan uudelleen ja merkkaili sitä sinisillä ja punaisilla viivoilla ja kun alkoi tulla aamupuoli, ryhtyi hän tekemään kirjettä vaimolleen. Ja hän kirjoitti: