"Hyvää tarkoittava, pieni Ablativus ai ai näytelmävehkeilystä
Nukkekoti, kyhäillyt vanha Pall Vanadiksella Atlantin valtamerellä
Bordeaux'in edustalla (lat. 45° long 160)."
§ 1. Likka oli mennyt miehen kanssa naimisiin sentähden, että mies rakasti likkaa, ja siinä teki tyttö hiton hyvästi, sillä jos hän olisi ruvennut odottamaan sitä, jota hän itse rakasti, olisi voinut tapahtua, ettei se toinen häntä rakastanutkaan, ja silloin olisi hän tavannut pirun rustirenkaassa. Sillä ylen harvoin sattuu että molemmat ovat hullautuneet toisiinsa.
§ 2. Hän väärentää vekselin. Tuhmuus se on, mutta älköön hän sanokokaan sitä tehneensä vain miehen vuoksi, sillä eihän hän ole koskaan rakastanut miestään; jos hän olisi sanonut, että hän sen teki heidän molempain ja lasten vuoksi, puhuisi hän totta! Selväkö?
§ 3. Jos mies tanssiaisten jälkeen pitää vaimosta, todistaa vain että hän rakastaa vaimoaan eikä se ole vika miehessä; mutta tällaisen esittäminen teatterissa on vika. Il y a des choses qui se font mais qui ne se disent point, lausuu muistaakseni muudan ranskalainen. Muuten olisi kirjailija, jos hän olisi oikeudenmukainen, voinut esittää vastakkaisen tapauksen: la petite chienne veut, mais le grand chien ne veut pas, sanoo Ollendorff. (Vert. Dalarön parkassia!)
§ 4. Se että vaimo tahtoo sitten kun näkee, että mies on emä nahjus — jota mies onkin, koskapa antaa vaimolleen anteeksi sentähden, ettei petkutus tullut ilmi — lähteä lastensa luota, kun "ei ole arvokas niitä kasvattamaan", on hyvin älytöntä koketteriaa. Jos vaimo oli nauta (sillä ei suinkaan seminaarissa opeteta, että on luvallista väärentää vekseleitä) ja mies härkä, niin piti heidän kelvata hyvin aisakkaiksi. Missään tapauksessa ei hänen sopisi jättää lapsiaan sellaisen hölmön kasvatettaviksi, jota hän halveksii.
§ 5. Noralla on siis sitä suurempi syy jäädä lastensa luo, kun huomaa miehensä elukaksi.
§ 6. Se ettei mies ollut huomannut hänen oikeaa arvoaan ennen, ei ole miehen syy, sillä oikeaan arvoonsahan Nora joutui vasta kalabaliikin jälkeen.
§ 7. Nora oli jo ennen höpsö, sitä ei hän itsekään kiellä.
§ 8. Löytyy kaikki takeet siitä, että he tästä lähin kiskoisivat kuormaansa tasaisemmin: mies on katunut syntejään ja tahtoo tehdä parannuksen, vaimo myös! Bon! Käpälää päälle, nyt aletaan uudestaan! Ei pata kattilaa soimaa. Velka velasta. Sinä olit nauta ja minä olin härkä! Sinä, pikku Nora, olit huonosti kasvatettu; minä, pässinpää, en ollut parempaa oppinut. Surkutelkaa meitä molempia! Nakelkaa mädänneillä munilla meidän kasvattajiamme, mutta älkää pommittako niillä vain minun pääkupuani. Minä olen, vaikka mies olenkin, yhtä viaton kuin sinäkin! Ehkä hiukan viattomampikin, sillä minä menin naimisiin rakkaudesta, vaan sinä rahain vuoksi! Olkaamme siis ystäviä ja opettakaamme yhdessä lapsillemme elämämme kalliita kokemuksia.
"Selvä? All right! — Tämän on Pall kapteeni jäykillä sormillaan ja hitaalla älyllään kirjoittanut.