— Jaa, heidän tulee tietää yhtä paljon kuin miehenkin naimisiin mennessään, että avioliitosta tulisi oikea avioliitto.
— Mutta, rakas ihminen, eiväthän kaikki aviomiehet osaa latinaa! Minä en osaa kuin yhden ainoan sanan latinaa ja se on Ablativus ja ai ai, ja me olemme kuitenkin onnellisia! Ja sitäpaitse aiotaan juuri lakkauttaa latina hyödyttömänä miesten opetuksessa. Pitääkö teidän nyt kokeilla samaa kirousta! Ettekö nyt voi varoa esimerkkiä! Eikö se riitä että miessukupuoli on pilattu; pitääkö vielä naisetkin pilata! Ottilia, Ottilia, minkäs minulle tehnyt olet!
— En viitsi enää keskustella tästä asiasta! Mutta meidän rakkautemme, Vilhelm, ei ole ollut sellaista kuin sen olisi pitänyt olla! Se on ollut aistillista!
— Rakas kulta, mitenkä meillä olisi voinut olla lapsia, jos se ei olisi ollut — myöskin aistillista? Mutta se ei ole ollut ainoastaan aistillista.
— Mikä voi olla samallaikaa mustaa ja valkeaa! Kysyn vain? Vastaappas!
— Kyllä, päivänvarjosi on päältä musta ja sisästä valkea!
— Sofisti!
— Kuule, hyvä ystävä, puhupa omalla kielelläsi ja omalla sydämelläsi, äläkä Ottilian kirjoilla! Pidä älysi aisoissa ja ole vain omaa itseäsi, minun oma, rakas vaimokultani!
— Sinun, sinun oma, sinun omaisuutesi, jonka sinä ostat sillä, minkä sinä ansaitset työllä, omalla työlläsi!
— Aivan samoin kuin, ota vaari, minä olen sinun miehesi, sinun oma miehesi, jota yksikään muu nainen ei saa vilaistakaan, jos aikoo säilyttää silmänsä, ja jonka sinä sait lahjaksi, ei, korvaukseksi siitä, että hän sai sinut! Eikö tämä ole partie égale!